Huvitav, et ainult rakettrelvade kohta. Israelis lendab praegu juba 7 F-35't ning esmane lahingvõime kuulutatakse välja detsembris. Norra saab 3 tükki kätte novembris (ning edaspidi 6 tükki iga aasta). Huvitav, kas tõesti jäetakse võimalus kasutamata küsida ka F-35 hoolduskulude kohta, muust allikast kui vaid Lockheed-Martin ise. Iseenesest muidugi on Soomel sellega veel aega. Minuteada tehakse norrakatega ning rootslastega õhuväe ühisõppusi nagunii praktiliselt iga aasta, ning ilmselt saab infot vahetada ka nende käigus,, kuna otsus langetatakse alles 2020.Leo kirjutas: Lühike kokkuvõte. SKJ Logistikaosakond on saatnud seitsmesse riiki (GB, Prantsusmaa, Rootsi, Saksa, USA, Norra ja Iisrael) infopäringu saadaolevate lennukite ja nende relvasüsteemide kohta, vastuseid oodatakse käesoleva aasta lõpuks ja kõikide vastajatega on ka juba varem sel teemal räägitud, nii et küsimused ei tule kellelegi üllatusena. Norrast ja Iisraelist ei ole plaanis lennukeid osta, kuid need riigid on uue rakettrelvastuse asjatundjad. Uute hävitajate hanke hinnast vähemalt 10% ehk 700 milj kuni 1 miljard € kasutatakse uute relvade ostmiseks. Samuti on oluline, kas hetkel olemasolevat relvastust on võimalik uutel lennukitel kasutada.
Soome kaitsevõime
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Mida juutidelt ja norrakatelt täpselt küsitakse, ei ole muidugi avalik info, kuid on täiesti võimalik, et päritakse ka kulude kohta. Soomlaste eesmärk on ka kõiki võimalikke hävitajaid ise testida, eriti huvitab, kuidas lennukid külma kliimaga hakkama saavad. Eks nende katsetuste käigus nähakse ka ära, kui palju lennukid tegelikult kütust kulutavad ja hooldust vajavad.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Üks moti tõstev artikkel Foreign Affairs´is:
When Mikael Granlund was called up for service in Finland’s military seven years ago, he could have tried to get an exemption. For an elite ice hockey player such as Granlund, who now plays for the National Hockey League team Minnesota Wild, a year in the armed forces can bring serious athletic setbacks. But Granlund didn’t try to be exempted.
“For a Finn, it’s an honor to do military service,” the 25-year-old Granlund said this month. “It’s just something you do if you want your country to stay independent.” What about athletes? “Professional athletes do it, too,” Granlund added. “It’s just something you want to do.”
Granlund is not alone. Each year, several of Finland’s top athletes join the Finnish Defence Forces as conscripts. So do music stars, who could similarly try to be exempted. Though the FDF—like most armed forces—exempts would-be conscripts only for health-related reasons, in many countries young men fake illnesses in order to avoid service. And young star athletes and artists would, one might think, have a good reason to avoid the draft, as their careers could suffer irreparably from a year away from the limelight. (Next year’s cohort of conscripts will include one of the country’s biggest pop stars, Robin, who will enter the navy.)
Indeed, as Granlund’s and Robin’s enlistments show, the FDF has managed a feat that other armed forces could learn from: it has made itself an attractive destination for conscripts and professional troops alike. This helps explain why the armed forces routinely have more applicants than openings for noncommissioned officer positions. According to a May Eurobarometer poll, 95 percent of Finns trust their army, a higher rate than anywhere else in the European Union. (In Germany, 66 percent trust the army; across the EU, the average is 75 percent.)
Granlund and many other Finns may consider conscription a patriotic duty, but militaries cannot count on citizens’ love of country to fill their ranks. Consider the case of Russia: even though a June poll found that 87 percent of the country’s citizens support President Vladimir Putin’s handling of foreign affairs, only around 37 percent of its young men perform military service, which in theory is mandatory for everyone.
The appeal of Finland’s military extends beyond patriotism and depends partly on its willingness to listen to its soldiers. In 2002, the FDF introduced a system that tracks and evaluates soldiers’ and officers’ experiences. “It has changed how we treat our soldiers and how soldiers view the FDF,” said Brigadier General Jukka Sonninen, the FDF’s head of training.
Under this system, which the FDF calls “Transformational Leadership,” Finland’s military regularly polls soldiers throughout their service on matters such as sleeping arrangements, superiors’ leadership, stress management, unit cohesion, and communications from central offices. The FDF carries out the survey at every level, too: group, company, battalion, and brigade.
Sonninen’s unit tracks and evaluates the results, paying particular attention to changes in scores. “The point is not that we conduct surveys and score well and say, ‘That’s great; they love us,’” Sonninen told me. “The point is that we analyze the results and then look for the root reason: Has a certain event caused a particular score? A certain person? Certain processes such as health care? When people figure out that the process works, it dramatically changes their attitude.”
Finnish troops, in other words, know that they don’t have to call a hot line or contact a superior to talk about their problems. Sonninen’s staff will regularly come to them and follow up on the results.
This fall, soldiers gave the cohesion of their units an average score of 4.2 out of 5 and gave the officers in charge of their training the same rating. Those scores and all others have improved over the last 15 years. In a survey of conscripts also conducted this fall, 66 percent rated their military service positively; in 2002, less than half did.
FDF officers’ leadership abilities have quickly improved thanks to the scheme. Although Finnish officers never treated their soldiers brutally, they mostly relied on their authority to get things done. Now, Sonninen told me, success is based on a mutual bond of trust between commanders and subordinates. The well-being of Finnish soldiers has also grown. “The bond between the soldier and the commander can’t just be about authority,” Sonninen said. “You don’t shout to your subordinates; you talk just like you talk to a normal person. Listen to the people you lead; don’t just give commands.”
Finland has shown that the secret to making the armed forces popular is ensuring that the low-ranking soldiers and noncommissioned officers who make up most of the ranks are content.
That approach is working. In the most recent survey of graduating conscripts, conducted this fall, 80 percent supported maintaining conscription; 42 percent said that they would serve even if conscription were not mandatory; and 22 percent were neutral. Only 36 percent said they would not serve. If Finns forced to serve say they would have done so even if they did not have to, then the FDF has managed a feat from which other countries can learn. Charly Salonius-Pasternak, a security analyst at the Finnish Institute of International Affairs (who also served as a conscript), argued that there is plenty that other countries can replicate. “Don’t oversell,” he said. “You can’t have cool videos of soldiers jumping out of airplanes if you can’t deliver. But equally, don’t undersell.” Once troops are enlisted, militaries must make their service worthwhile. “Keep them learning skills that they can also use elsewhere,” Salonius-Pasternak said. “There’s a difference between getting people and motivating them. This way you get the best people instead of a large percentage who couldn’t find any other work.” (The U.S. Army has struggled with recruits who fail their training since it relaxed its admission standards.)
Armed forces elsewhere have commanders who treat their subordinates with respect, inspire them, and help them develop. Finland has excelled by systematizing those virtues.
Although polling troops may seem like a soft-glove approach not suitable for a fighting force, it is in fact a clever way of incentivizing the enlisted to give their best. As militaries in Europe and North America seek to expand their ranks, keeping morale high will be crucial to their ability to recruit and retain troops. They should note Finland’s example.
When Mikael Granlund was called up for service in Finland’s military seven years ago, he could have tried to get an exemption. For an elite ice hockey player such as Granlund, who now plays for the National Hockey League team Minnesota Wild, a year in the armed forces can bring serious athletic setbacks. But Granlund didn’t try to be exempted.
“For a Finn, it’s an honor to do military service,” the 25-year-old Granlund said this month. “It’s just something you do if you want your country to stay independent.” What about athletes? “Professional athletes do it, too,” Granlund added. “It’s just something you want to do.”
Granlund is not alone. Each year, several of Finland’s top athletes join the Finnish Defence Forces as conscripts. So do music stars, who could similarly try to be exempted. Though the FDF—like most armed forces—exempts would-be conscripts only for health-related reasons, in many countries young men fake illnesses in order to avoid service. And young star athletes and artists would, one might think, have a good reason to avoid the draft, as their careers could suffer irreparably from a year away from the limelight. (Next year’s cohort of conscripts will include one of the country’s biggest pop stars, Robin, who will enter the navy.)
Indeed, as Granlund’s and Robin’s enlistments show, the FDF has managed a feat that other armed forces could learn from: it has made itself an attractive destination for conscripts and professional troops alike. This helps explain why the armed forces routinely have more applicants than openings for noncommissioned officer positions. According to a May Eurobarometer poll, 95 percent of Finns trust their army, a higher rate than anywhere else in the European Union. (In Germany, 66 percent trust the army; across the EU, the average is 75 percent.)
Granlund and many other Finns may consider conscription a patriotic duty, but militaries cannot count on citizens’ love of country to fill their ranks. Consider the case of Russia: even though a June poll found that 87 percent of the country’s citizens support President Vladimir Putin’s handling of foreign affairs, only around 37 percent of its young men perform military service, which in theory is mandatory for everyone.
The appeal of Finland’s military extends beyond patriotism and depends partly on its willingness to listen to its soldiers. In 2002, the FDF introduced a system that tracks and evaluates soldiers’ and officers’ experiences. “It has changed how we treat our soldiers and how soldiers view the FDF,” said Brigadier General Jukka Sonninen, the FDF’s head of training.
Under this system, which the FDF calls “Transformational Leadership,” Finland’s military regularly polls soldiers throughout their service on matters such as sleeping arrangements, superiors’ leadership, stress management, unit cohesion, and communications from central offices. The FDF carries out the survey at every level, too: group, company, battalion, and brigade.
Sonninen’s unit tracks and evaluates the results, paying particular attention to changes in scores. “The point is not that we conduct surveys and score well and say, ‘That’s great; they love us,’” Sonninen told me. “The point is that we analyze the results and then look for the root reason: Has a certain event caused a particular score? A certain person? Certain processes such as health care? When people figure out that the process works, it dramatically changes their attitude.”
Finnish troops, in other words, know that they don’t have to call a hot line or contact a superior to talk about their problems. Sonninen’s staff will regularly come to them and follow up on the results.
This fall, soldiers gave the cohesion of their units an average score of 4.2 out of 5 and gave the officers in charge of their training the same rating. Those scores and all others have improved over the last 15 years. In a survey of conscripts also conducted this fall, 66 percent rated their military service positively; in 2002, less than half did.
FDF officers’ leadership abilities have quickly improved thanks to the scheme. Although Finnish officers never treated their soldiers brutally, they mostly relied on their authority to get things done. Now, Sonninen told me, success is based on a mutual bond of trust between commanders and subordinates. The well-being of Finnish soldiers has also grown. “The bond between the soldier and the commander can’t just be about authority,” Sonninen said. “You don’t shout to your subordinates; you talk just like you talk to a normal person. Listen to the people you lead; don’t just give commands.”
Finland has shown that the secret to making the armed forces popular is ensuring that the low-ranking soldiers and noncommissioned officers who make up most of the ranks are content.
That approach is working. In the most recent survey of graduating conscripts, conducted this fall, 80 percent supported maintaining conscription; 42 percent said that they would serve even if conscription were not mandatory; and 22 percent were neutral. Only 36 percent said they would not serve. If Finns forced to serve say they would have done so even if they did not have to, then the FDF has managed a feat from which other countries can learn. Charly Salonius-Pasternak, a security analyst at the Finnish Institute of International Affairs (who also served as a conscript), argued that there is plenty that other countries can replicate. “Don’t oversell,” he said. “You can’t have cool videos of soldiers jumping out of airplanes if you can’t deliver. But equally, don’t undersell.” Once troops are enlisted, militaries must make their service worthwhile. “Keep them learning skills that they can also use elsewhere,” Salonius-Pasternak said. “There’s a difference between getting people and motivating them. This way you get the best people instead of a large percentage who couldn’t find any other work.” (The U.S. Army has struggled with recruits who fail their training since it relaxed its admission standards.)
Armed forces elsewhere have commanders who treat their subordinates with respect, inspire them, and help them develop. Finland has excelled by systematizing those virtues.
Although polling troops may seem like a soft-glove approach not suitable for a fighting force, it is in fact a clever way of incentivizing the enlisted to give their best. As militaries in Europe and North America seek to expand their ranks, keeping morale high will be crucial to their ability to recruit and retain troops. They should note Finland’s example.
otsin puude taga metsa
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
See FA artikkel ajateenistusest Soomes on tüüpiline näide, kuidas lääneriikidel on hea elu tõttu meelest ära läinud, et riigikaitse on kõikide tervete kodanike kohustus, mitte ainult alamklassi palgatöö. Enamik soomlastest tippsportlasi on käinud ajateenistuses ja peamiselt KJ spordikoolis Lahtis, kus läbitakse SBK ja ülejäänud teenistus möödub peamiselt treenides ja võisteldes. Spordikoolis teenijad määratakse tavaliselt jõudu ja vastupidavust nõudvatele SA ametikohtadele, näiteks pataljoni luurerühmadesse.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Tänane HeSari lk A8 kirjutab, et 2 Soome ÕV Hornetit on juba aasta aega oodanud USA China Lake-õhuväebaasis Los Angelese lähedal luba teha katselaskmised JASSM-raketiga. Need pidid toimuma juba augustis, kuid USA ei ole jätkuvalt selleks luba andnud. Soome ÕV koloneli andmetel on jäme ots jänkide käes ja soomlased on kõik vajalikud ettevalmistused teinud. Hetkel käimasolevatel Ruska 2017 õhukaitseõppustel näidati ajakirjanikele JASSMi treeningraketti (mulle hetkel tundub, see tähendab lihtsalt õige raketi kuju ja kaaluga junni, mida lennuki külge riputada, kuid õhus välja lasta ei saa). JASSM kaalub ligi tonni ja seda saab lennuki pealt lasta kuni 300 km kaugusele, raketil on 450-kilone lõhkepea, mis on mõeldud peamiselt sügavale maa sisse kaevatud või paksu betooniga kaetud objektide purustamiseks.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005407037.html
Kaksi Suomen Hornetia seisoo tyhjän panttina Kalifornian lämmössä ja odottaa risteilyohjuksien laukaisulupaa – ”talonmies” valvoo tyhjiä koneita
Viikkojen odottelun jälkeen Ilmavoimilla ei ole vieläkään tietoa siitä, milloin amerikkalaiset antavan luvan ampua ensimmäisen kovan Jassm-ohjuksen. SUOMEN ilmavoimat odottaa yhä mahdollisuutta päästä laukaisemaan historiansa ensimmäisen kovan Jassm-risteilyohjuksen. Ohjuslaukaisun piti tapahtua jo elokuussa Yhdysvalloissa, ja sitä on valmisteltu viime vuodesta lähtien. Yhdysvalloilta ei ole kuitenkaan yllättäen herunut laukaisulupaa. Puolustusvoimat ei suostu kertomaan, mistä asia kiikastaa. Ilmavoimilla ei ole vieläkään mitään tietoa, milloin tällainen ”live fire” eli kovapanosammunta päästään suorittamaan. Koelaukaisu on sikäli merkittävä, että huippunykyaikainen Jassm on tärkeä pelote ja aseena Puolustusvoimien terävintä kärkeä. Kaksi suomalaista Hornetia onkin odotellut jo toista vuotta Kalifornian lämmössä. Hornetit ovat Yhdysvaltain merivoimien valtavassa China Lake -tukikohdassa Los Angelesin pohjoispuolella. HS kertoi viime vuoden huhtikuussa, että suomalaiset lähettävät kaksi Hornetia ja yli kymmenen hengen koelento-osaston Kaliforniaan. Sen tehtävänä oli integroida Suomen ostamat uudet Jassm-ohjukset Horneteihin. Osaston piti työskennellä Yhdysvalloissa tämän vuoden syksyyn saakka.
ILMAVOIMAT esitteli keskiviikkona Ruska-sotaharjoituksen yhteydessä ensimmäistä kertaa viestimille Hornetin siivessä olevaa Jassmia. Kyseessä oli kuitenkin harjoittelukappale, jota ei ole tarkoitettu varsinaiseen lentokäyttöön. Ilmavoimien suunnittelupäällikön, eversti Timo Herrasen mukaan pääosa Yhdysvaltoihin viime vuonna lähetetystä koelento-osastosta kotiutettiin jo kesän lopulla vaikka Hornetit ovat yhä China Lakessa. ”Miehistö on siellä minimitasolla. Voisi luonnehtia, että siellä on ’talonmies’, joka ylläpitää kalustoa paikallisesti Yhdysvaltojen organisaation kanssa”, Herranen sanoo. ”Kotimaassa ylläpidämme valmiutta siten, että kun saamme koeammunnan ajankohdan varmistettua, koelentohenkilöstö lähtee toteuttamaan ammunnan Yhdysvalloissa.”
Eivätkö amerikkalaiset ole ilmoittaneet mitään syytä ammunnan viivästymiseen? ”En voi tähän kommentoida. Ammunta on viivästynyt meistä riippumattomista syistä.” Ovatko he siis kertoneet syyn, mutta te ette voi kertoa? ”En kommentoi mitenkään tätä asiaa. Se ei ole meidän kommentointivallassa, koska se ei ole meitä koskeva asia.” Eikö se koske juuri Ilmavoimia, koska koneet odottavat Yhdysvalloissa? ”En kommentoi tätä asiaa valitettavasti tätä laajemmin. Totta kai se vaikuttaa meihin ja on vaikuttanut ammunnan siirtymisen myötä.” Oletteko sitä mieltä, että testaus tapahtuu tänä vuonna? ”Koeammunnan tarkka aikataulu selvitetään Yhdysvaltojen kanssa yhteistyössä. Minulla ei ole sitä toistaiseksi tiedossa.” Kauanko koeammuntaa odotellaan? ”Meillä on erilaisia vaihtoehtoja tehtynä siihen, että viiveiden kesto huomioidaan. En lähde kuukausia arvioimaan, koska tarkkaa tietoa ei ole.” Onko ohjuksen integroinnissa tullut eteen yllätyksiä? ”Integrointi on sujunut koeammuntoja lukuun ottamatta suunnitellusti ja suunnitellussa aikataulussa.”
YHDYSVALTAIN kongressi antoi vuonna 2011 luvan myydä Suomeen Jassm-risteilyohjuksia. Lupa kattoi korkeintaan 70 ohjusta, joiden hinta olisi ollut 185 miljoonaa euroa. Suomi osti lopulta ohjuksia 145 miljoonalla eurolla. Julkisten lähteiden mukaan yksi Jassm-ohjus maksaa nykyään runsaat 700 000 euroa. Jassmien hankinta liittyy Hornet-hävittäjien elinjaksopäivitykseen, jossa niihin lisättiin pommituskyky. Sitä varten Suomi osti Yhdysvalloista Jdam-täsmäpommeja, Jsow-liitopommeja ja Jassm-ohjuksia. Jassm (Joint Air-to-Surface Standoff Missile) on lentokoneesta maahan ammuttava risteilyohjus, jota Puolustusvoimat kutsuu kotikutoisesti rynnäkköohjukseksi. Nimessä ”standoff” tarkoittaa sitä, että ohjus voidaan lähettää kohteeseen vihollisen ilmatorjunnan ulottumattomissa. Lähes tuhat kiloa painava ohjus osaa hakeutua itsenäisesti kohteeseensa. Sen kantomatka riippuu laukaisukorkeudesta, mutta on yli 300 kilometriä. Jassm-risteilyohjuksesta on olemassa myös huomattavasti pidemmälle kantava versio. Jassm-kokeen myöhästymisestä kertoi ensimmäisenä Keskisuomalainen-lehti elokuussa.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005407037.html
Kaksi Suomen Hornetia seisoo tyhjän panttina Kalifornian lämmössä ja odottaa risteilyohjuksien laukaisulupaa – ”talonmies” valvoo tyhjiä koneita
Viikkojen odottelun jälkeen Ilmavoimilla ei ole vieläkään tietoa siitä, milloin amerikkalaiset antavan luvan ampua ensimmäisen kovan Jassm-ohjuksen. SUOMEN ilmavoimat odottaa yhä mahdollisuutta päästä laukaisemaan historiansa ensimmäisen kovan Jassm-risteilyohjuksen. Ohjuslaukaisun piti tapahtua jo elokuussa Yhdysvalloissa, ja sitä on valmisteltu viime vuodesta lähtien. Yhdysvalloilta ei ole kuitenkaan yllättäen herunut laukaisulupaa. Puolustusvoimat ei suostu kertomaan, mistä asia kiikastaa. Ilmavoimilla ei ole vieläkään mitään tietoa, milloin tällainen ”live fire” eli kovapanosammunta päästään suorittamaan. Koelaukaisu on sikäli merkittävä, että huippunykyaikainen Jassm on tärkeä pelote ja aseena Puolustusvoimien terävintä kärkeä. Kaksi suomalaista Hornetia onkin odotellut jo toista vuotta Kalifornian lämmössä. Hornetit ovat Yhdysvaltain merivoimien valtavassa China Lake -tukikohdassa Los Angelesin pohjoispuolella. HS kertoi viime vuoden huhtikuussa, että suomalaiset lähettävät kaksi Hornetia ja yli kymmenen hengen koelento-osaston Kaliforniaan. Sen tehtävänä oli integroida Suomen ostamat uudet Jassm-ohjukset Horneteihin. Osaston piti työskennellä Yhdysvalloissa tämän vuoden syksyyn saakka.
ILMAVOIMAT esitteli keskiviikkona Ruska-sotaharjoituksen yhteydessä ensimmäistä kertaa viestimille Hornetin siivessä olevaa Jassmia. Kyseessä oli kuitenkin harjoittelukappale, jota ei ole tarkoitettu varsinaiseen lentokäyttöön. Ilmavoimien suunnittelupäällikön, eversti Timo Herrasen mukaan pääosa Yhdysvaltoihin viime vuonna lähetetystä koelento-osastosta kotiutettiin jo kesän lopulla vaikka Hornetit ovat yhä China Lakessa. ”Miehistö on siellä minimitasolla. Voisi luonnehtia, että siellä on ’talonmies’, joka ylläpitää kalustoa paikallisesti Yhdysvaltojen organisaation kanssa”, Herranen sanoo. ”Kotimaassa ylläpidämme valmiutta siten, että kun saamme koeammunnan ajankohdan varmistettua, koelentohenkilöstö lähtee toteuttamaan ammunnan Yhdysvalloissa.”
Eivätkö amerikkalaiset ole ilmoittaneet mitään syytä ammunnan viivästymiseen? ”En voi tähän kommentoida. Ammunta on viivästynyt meistä riippumattomista syistä.” Ovatko he siis kertoneet syyn, mutta te ette voi kertoa? ”En kommentoi mitenkään tätä asiaa. Se ei ole meidän kommentointivallassa, koska se ei ole meitä koskeva asia.” Eikö se koske juuri Ilmavoimia, koska koneet odottavat Yhdysvalloissa? ”En kommentoi tätä asiaa valitettavasti tätä laajemmin. Totta kai se vaikuttaa meihin ja on vaikuttanut ammunnan siirtymisen myötä.” Oletteko sitä mieltä, että testaus tapahtuu tänä vuonna? ”Koeammunnan tarkka aikataulu selvitetään Yhdysvaltojen kanssa yhteistyössä. Minulla ei ole sitä toistaiseksi tiedossa.” Kauanko koeammuntaa odotellaan? ”Meillä on erilaisia vaihtoehtoja tehtynä siihen, että viiveiden kesto huomioidaan. En lähde kuukausia arvioimaan, koska tarkkaa tietoa ei ole.” Onko ohjuksen integroinnissa tullut eteen yllätyksiä? ”Integrointi on sujunut koeammuntoja lukuun ottamatta suunnitellusti ja suunnitellussa aikataulussa.”
YHDYSVALTAIN kongressi antoi vuonna 2011 luvan myydä Suomeen Jassm-risteilyohjuksia. Lupa kattoi korkeintaan 70 ohjusta, joiden hinta olisi ollut 185 miljoonaa euroa. Suomi osti lopulta ohjuksia 145 miljoonalla eurolla. Julkisten lähteiden mukaan yksi Jassm-ohjus maksaa nykyään runsaat 700 000 euroa. Jassmien hankinta liittyy Hornet-hävittäjien elinjaksopäivitykseen, jossa niihin lisättiin pommituskyky. Sitä varten Suomi osti Yhdysvalloista Jdam-täsmäpommeja, Jsow-liitopommeja ja Jassm-ohjuksia. Jassm (Joint Air-to-Surface Standoff Missile) on lentokoneesta maahan ammuttava risteilyohjus, jota Puolustusvoimat kutsuu kotikutoisesti rynnäkköohjukseksi. Nimessä ”standoff” tarkoittaa sitä, että ohjus voidaan lähettää kohteeseen vihollisen ilmatorjunnan ulottumattomissa. Lähes tuhat kiloa painava ohjus osaa hakeutua itsenäisesti kohteeseensa. Sen kantomatka riippuu laukaisukorkeudesta, mutta on yli 300 kilometriä. Jassm-risteilyohjuksesta on olemassa myös huomattavasti pidemmälle kantava versio. Jassm-kokeen myöhästymisestä kertoi ensimmäisenä Keskisuomalainen-lehti elokuussa.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Samal ajal kui soomlased ootavad, võime vaid oletada palju neid meie õhuruumist on läbi kantud. Näiteks selle uudise valguses.
A2/AD küsimuses tore sündmuste areng meie kandis.
Soomlased, andke minna!
https://www.postimees.ee/4276039/lennun ... apommitajaPardanumbrit 86-0105 kandev pommitaja startis eile Eesti aja järgi kell 11.17 Suurbritannias asuvast Fairfordi õhujõudude baasist.
Pärast ülesande täitmist pöördus lennuk kell 16 paiku Fairfordi tagasi.
https://theaviationist.com/2012/08/08/jassm-er/It can accommodate up to 24 radar-evading AGM-158 Joint Air-Surface Stanfoff Missile (JASSM) in its bomb bays, twice as many as the B-52. . This GPS-guided cruise missiles with 2,250-lbs warhead, can be fired from more than 200 miles. However, the JASSM is about to be replaced, beginning next year, by a AGM-158B JASSM-ER (extended-range) that can reach a target 600 miles away.
Indeed, later this month, the 337th Test and Evaluation Squadron is scheduled to complete the final-phase of operational testing on the autonomous, air-to-ground, precision-guided standoff missile which shares the same stealthy characteristics of the baseline JASSM, but with an improved range.
The additional reach allows the B-1 (that are being upgraded too) to employ JASSM-ER missiles against fortified, fixed and relocateable high-valuable targets, while remaining well clear of long-range surface-to-air missiles guarding well defended airspace. As those of Syria, Iran, North Korea, China.
A2/AD küsimuses tore sündmuste areng meie kandis.
Soomlased, andke minna!
Viimati muutis kaur3, 14 Okt, 2017 12:52, muudetud 2 korda kokku.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
See FA artikkel on päris hea. Selle asemel, et kohelda ajateenijaid kui mingit toodet, on põhimõtteliselt hakatud neiid kohtlema kui kliente, kes saavad koolitust. Tänu sellele on ka ühiskonna suhtumine teenistusse teistsugune. Koostööd tehes on kõigi elu lihtsam. Selles vallas on kindlasti ka meie KV jaoks ühtteist mida kõrva taha panna.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Väga hea artikkel jah. Nagu alati, on soomlased oma arengus paarkümmend aastat eespool. Egas hea juht pole, kelle samme kuuldes kõik alluvad pea õlgade vahele tõmbavad ja mõtlevad, et kelle pihta siis nüüd see "äike" raksatab. Hea juht on eelkõige oma rühma motiveerija mingi ühise eesmärgi täitmiseks. Hirm ja autoritaarsus on viletsad motivaatorid.
Muide, olen seda ka Eestis täheldanud viimasel ajal - aegunud autoritaarse juhtimisstiiliga juhid saavad suled sappa ja asemele valitakse/määratakse inimesed, keda alluvad usaldavad ja kes oskavad teha koostööd, mitte ei keela-käse, poo ega lase.
See muidugi ei säästa juhti vastutusest. Kui juht ei tea halvast, mis tema alluvuses toimub, siis on ta ebakompetentne, kui aga teab ja ei sekku, siis kaasosaline. Aga seda luksust pole, et juht ei vastutaks. Vastutab alati.
Mul tekkis kohe uus lootus seda artiklit lugedes. Nii hea on teada, et ajad muutuvad ja senised (küsitavad) väärtused hinnatakse ümber.
Aitäh, mäger, artikli jagamise eest!
Muide, olen seda ka Eestis täheldanud viimasel ajal - aegunud autoritaarse juhtimisstiiliga juhid saavad suled sappa ja asemele valitakse/määratakse inimesed, keda alluvad usaldavad ja kes oskavad teha koostööd, mitte ei keela-käse, poo ega lase.
See muidugi ei säästa juhti vastutusest. Kui juht ei tea halvast, mis tema alluvuses toimub, siis on ta ebakompetentne, kui aga teab ja ei sekku, siis kaasosaline. Aga seda luksust pole, et juht ei vastutaks. Vastutab alati.
Mul tekkis kohe uus lootus seda artiklit lugedes. Nii hea on teada, et ajad muutuvad ja senised (küsitavad) väärtused hinnatakse ümber.
Aitäh, mäger, artikli jagamise eest!
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Mis puudutab juhtimisstiili, siis usun, et meile mõjub positiivselt ka iga-aastane Nordic Business Forum, kus sadu Eesti äritippjuhte regulaarselt käib. Hind on riigile täienduskoolituseks küllaltki krõbe, kuid esinejad on maailmaklassist. Arvestades, et Soomes on suur osa firmajuhtidest resrvohvitserid, siis taoline käsitlus levib paratamatult ka kaitseväkke.
otsin puude taga metsa
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005447663.html
Tänane HeSari lk A8 kirjutab, et Soomel on hetkel Afgaanis 30 sõdurit ja sinna kavatsetakse jänkide soovil juurde saata kuni 40 sõdurit, kuigu algselt oli plaanis oma sõdurid Afgaanist hoopis välja tuua. 1 Soome sõdur 1 aasta Afganistaanis maksab soomlastele 250000 € (loe: veerand miljonit eurot), nii et maksimaalselt läheks see panus maksma 10 milj €. Nii et minu küsimus suurele ringile on, kui palju eestlasi hetkel Afgaanis teenib ja palju neid sinna varsti juurde saadetakse ning kui palju see maksma läheb? Soomlastel võib olla küll kõrgem palk, kuid muud kulud peaksid olema samal tasemel, nii et saame vähemalt suurusjärgu teada, palju selline läbikukkunud riigis sandarmi mängimine maksab.
Suomi valmistelee lisäjoukkojen lähettämistä Afganistaniin – ”Pyyntö on tullut useita eri kanavia pitkin”
Asia oli esillä, kun Suomen ja Yhdysvaltain puolustusministerit tapasivat Helsingissä.
SUOMI valmistelee lisäjoukkojen lähettämistä Afganistaniin. Jopa useita kymmeniä lisäsotilaita valmistaudutaan lähettämään Afganistaniin vahvistamaan turvallisuutta. Suomelle pyyntö lisäjoukoista on HS:n tietojen mukaan esitetty virallisesti ”useita eri kanavia pitkin”. Aiheesta keskusteltiin viime viikolla Naton puolustusministerikokouksessa Brysselissä, johon osallistui myös puolustusministeri Jussi Niinistö (sin). Asia oli HS:n tietojen mukaan esillä niin ikään Yhdysvaltain puolustusministerin James Mattisin Suomen-vierailulla viikko sitten.
LISÄJOUKOISTA Afganistaniin on määrä keskustella tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa (utva) jo lähiviikkoina. Eduskunta saa asian käsiteltäväkseen selontekona. Selonteko tarkoittaa, että koko eduskunta keskustelee lisäjoukoista ensin täysistunnossa. Sen jälkeen asia etenee ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien käsittelyyn. Selonteko on kaavailtu annettavaksi mahdollisesti jo loppuvuodesta, viimeistään alkuvuonna.
TÄLLÄ HETKELLÄ Suomella on Afganistanissa 30 sotilasta, ja määrä voidaan nostaa 40:een ilman uusia päätöksiä. Uusien sotilaiden lähettämiseen tarvitaan kuitenkin eduskunnan siunaus.
Virkamieskaavailuissa lisäjoukoissa olisi kyse ”enintään joistakin kymmenistä sotilaista”. Yhteensä suomalaisvahvuus Afganistanissa halutaan pitää alle sadan. Enimmillään suomalaisia on ollut maassa noin 200. Lisäjoukkojen tehtävä olisi neuvoa, kouluttaa ja tukea Afganistanin turvallisuusjoukkoja Kabulissa tai Mazarissa. Komennuksen kestoa ei määriteltäisi, vaan tehtävä jatkuisi toistaiseksi.
Turvallisuusvastuu on maassa siirretty kuitenkin jo kokonaan Afganistanin viranomaisille.
YHDEN sotilaan lähettäminen Afganistaniin maksaa Suomelle 250 000 euroa. Siten esimerkiksi 40 sotilaan vuotuinen lasku olisi kymmenisen miljoonaa euroa. Täsmärahoista päätetään lisäbudjetissa todennäköisesti alkukeväästä.
SUOMEN oli määrä muiden ISAF-operaatiomaiden tapaan vetäytyä Afganistanista jo kokonaan. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin täyskäännös Afganistanin politiikassa muutti kuitenkin suunnitelmat, ja kansainvälinen yhteisö on taas valmis vahvistamaan läsnäoloaan maan turvallisuustilanteen parantamiseksi. Jo useat valtiot ovat päättäneet lisätä jonkin verran joukkojaan Afganistanissa. Puolustusministeri Niinistö kirjoitti Naton kokouksen jäljiltä viime viikolla blogissaan, että Suomi selvittää mahdollisuuksia vahvistaa nykyistä osallistumistaan Afganistanissa. Suomi on osallistunut kriisinhallintaan Afganistanissa vuodesta 2002 alkaen.
Tänane HeSari lk A8 kirjutab, et Soomel on hetkel Afgaanis 30 sõdurit ja sinna kavatsetakse jänkide soovil juurde saata kuni 40 sõdurit, kuigu algselt oli plaanis oma sõdurid Afgaanist hoopis välja tuua. 1 Soome sõdur 1 aasta Afganistaanis maksab soomlastele 250000 € (loe: veerand miljonit eurot), nii et maksimaalselt läheks see panus maksma 10 milj €. Nii et minu küsimus suurele ringile on, kui palju eestlasi hetkel Afgaanis teenib ja palju neid sinna varsti juurde saadetakse ning kui palju see maksma läheb? Soomlastel võib olla küll kõrgem palk, kuid muud kulud peaksid olema samal tasemel, nii et saame vähemalt suurusjärgu teada, palju selline läbikukkunud riigis sandarmi mängimine maksab.
Suomi valmistelee lisäjoukkojen lähettämistä Afganistaniin – ”Pyyntö on tullut useita eri kanavia pitkin”
Asia oli esillä, kun Suomen ja Yhdysvaltain puolustusministerit tapasivat Helsingissä.
SUOMI valmistelee lisäjoukkojen lähettämistä Afganistaniin. Jopa useita kymmeniä lisäsotilaita valmistaudutaan lähettämään Afganistaniin vahvistamaan turvallisuutta. Suomelle pyyntö lisäjoukoista on HS:n tietojen mukaan esitetty virallisesti ”useita eri kanavia pitkin”. Aiheesta keskusteltiin viime viikolla Naton puolustusministerikokouksessa Brysselissä, johon osallistui myös puolustusministeri Jussi Niinistö (sin). Asia oli HS:n tietojen mukaan esillä niin ikään Yhdysvaltain puolustusministerin James Mattisin Suomen-vierailulla viikko sitten.
LISÄJOUKOISTA Afganistaniin on määrä keskustella tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa (utva) jo lähiviikkoina. Eduskunta saa asian käsiteltäväkseen selontekona. Selonteko tarkoittaa, että koko eduskunta keskustelee lisäjoukoista ensin täysistunnossa. Sen jälkeen asia etenee ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien käsittelyyn. Selonteko on kaavailtu annettavaksi mahdollisesti jo loppuvuodesta, viimeistään alkuvuonna.
TÄLLÄ HETKELLÄ Suomella on Afganistanissa 30 sotilasta, ja määrä voidaan nostaa 40:een ilman uusia päätöksiä. Uusien sotilaiden lähettämiseen tarvitaan kuitenkin eduskunnan siunaus.
Virkamieskaavailuissa lisäjoukoissa olisi kyse ”enintään joistakin kymmenistä sotilaista”. Yhteensä suomalaisvahvuus Afganistanissa halutaan pitää alle sadan. Enimmillään suomalaisia on ollut maassa noin 200. Lisäjoukkojen tehtävä olisi neuvoa, kouluttaa ja tukea Afganistanin turvallisuusjoukkoja Kabulissa tai Mazarissa. Komennuksen kestoa ei määriteltäisi, vaan tehtävä jatkuisi toistaiseksi.
Turvallisuusvastuu on maassa siirretty kuitenkin jo kokonaan Afganistanin viranomaisille.
YHDEN sotilaan lähettäminen Afganistaniin maksaa Suomelle 250 000 euroa. Siten esimerkiksi 40 sotilaan vuotuinen lasku olisi kymmenisen miljoonaa euroa. Täsmärahoista päätetään lisäbudjetissa todennäköisesti alkukeväästä.
SUOMEN oli määrä muiden ISAF-operaatiomaiden tapaan vetäytyä Afganistanista jo kokonaan. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin täyskäännös Afganistanin politiikassa muutti kuitenkin suunnitelmat, ja kansainvälinen yhteisö on taas valmis vahvistamaan läsnäoloaan maan turvallisuustilanteen parantamiseksi. Jo useat valtiot ovat päättäneet lisätä jonkin verran joukkojaan Afganistanissa. Puolustusministeri Niinistö kirjoitti Naton kokouksen jäljiltä viime viikolla blogissaan, että Suomi selvittää mahdollisuuksia vahvistaa nykyistä osallistumistaan Afganistanissa. Suomi on osallistunut kriisinhallintaan Afganistanissa vuodesta 2002 alkaen.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Soome K9 Thunder tegutsemas
VIDEO
https://drive.google.com/file/d/1CMiov6 ... 0QjPq/view
Mõned pildid
https://twitter.com/Maavoimat/status/931170532107653120
VIDEO
https://drive.google.com/file/d/1CMiov6 ... 0QjPq/view
Mõned pildid
https://twitter.com/Maavoimat/status/931170532107653120
Ainus, mida me ajaloost õpime, on see, et keegi ei õpi ajaloost midagi.
Live for nothing or die for something.
Kui esimene kuul kõrvust mõõda lendab, tuleb vastu lasta.
EA, EU, EH
Live for nothing or die for something.
Kui esimene kuul kõrvust mõõda lendab, tuleb vastu lasta.
EA, EU, EH
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/2017112 ... 6_u0.shtml
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
Suomalaistutkimus: Ilmavoimat saattaa joutua muuttamaan taistelulentäjiensä valintakriteereitä uusien hävittäjien takia - älykkyystestejä lisättävä
Taistelulentäjän valintakokeissa pitää lisätä älykkyyttä, sopeutumiskykyä sekä oppimiskykyä mittaavien testin osuutta, Maanpuolustuskorkeakoulussa tehty tutkimus ehdottaa. Ilmavoimat saattaa joutua muuttamaan taistelulentäjiensä valintakriteereitä, jos Suomi tilaa uudet monitoimihävittäjät. Uuden koneen pilotilta vaaditaan nykyistä enemmän älykkyyttä, mutta motoristen taitojen kuten sorminäppäryyden ei tarvitse olla huippuluokkaa, Kuvainnollisesti ilmaisten ilmavoimat etsii ruudinkeksijöitä eikä lievä kömpelyyskään enää ole este tarttua taistelukoneen puikkoihin. Maanpuolustuskorkeakoulussa tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan lentokoulutukseen valittavien oppilaiden sopivuutta tulevaisuuden hävittäjän tarpeisiin voidaan parantaa lisäämällä valintakokeissa älykkyyttä, sopeutumiskykyä sekä oppimiskykyä mittaavien testien osuutta. Sen sijaan motorisen lahjakkuuden kuten kätevyyden rooli on vähenemässä tulevaisuudessa, kertoo kapteeni Pekka Jyrkösen Maanpuolustuskorkeakoulun yleisesikuntaupseerikurssin diplomityö. Jyrkönen haastatteli tutkimusta varten muun muassa ilmavoimin esikunnassa työskenteleviä kollegoitaan, jotka toimivat virkatehtävissään uuden hävittäjähankkeen parissa. Tutkija on ollut hävittäjälentäjänä Hornet-laivueessa sekä ilmataisteluopettajana Lentosotakoulussa.
Mainokset huijaavat
Lentokonevalmistajien suurelle yleisölle tarjoamasta markkinointipuheesta voi saada vaikutelman, että uudet taistelukoneet tekevät pilotin työn äärettömän helpoksi. Mainokset rakentavat mielikuvaa, että ohjaajan ei tarvitse tulevaisuudessa miettiä ympäröiviä uhkia, koska tekoäly ja uusin tekniikka tekevät kuskin puolesta suuren osan päätöksistä. Mielikuva ei pidä kutiaan, jos suomalaisasiantuntijoihin on uskominen. Lentäminen on helpompaa, mutta sotiminen on haastavampaa. Selkeä enemmistö tutkimuksen haastatelluista on sitä mieltä, että tulevaisuudessa hävittäjäohjaajan tekemät päätökset perustuvat enenevässä määrin lentokoneen tekemiin ehdotuksiin, joiden pohjalta ohjaajan tehtävänä on lähinnä suorittaa harkintaa päätösten toimeenpanemiseksi.
- Automaatiolle ei voi jättää sitä valtaa, että esimerkiksi häiritäänkö vaan vai räjäytetäänkö atomeiksi. Ohjaajan pitää päättää vaikuttamisen "vakavuuden" aste, yksi haastatelluista sanoi.
Tutkimuksen mukaan koneilla on kyky tehdä ja tietää konkreettisia asioita ihmistä tehokkaammin, mutta niillä ei ole abstraktin ajattelun kaltaista kykyä ymmärrykseen. Tämän vuoksi automaatio lisääntyy tulevaisuudessa konkreettisten, yksinkertaisten asioiden hoitajana ja lentäjän vastuulle jää suhteellisesti yhä enemmän haastavia tehtäviä eli pilotti vastaa abstraktista ajattelusta.
Koulu ei seulo älykkäitä
Koska abstraktiin ajatteluun sidoksissa olevat valmiudet ovat jossain määrin perinnöllisiä, lentäjien valintakokeissa on tutkimuksen mukaan korostettava sopeutumiskykyä, joustavaa ja nopeaa oivalluskykyä, tiedon hyödyntämiskykyä, abstraktia ajattelua sekä oppimiskykyä mittaavien testien osuutta. Suomen kansallinen koulujärjestelmä ei riittävällä tavalla seulo esiin älykkäitä nuoria, joten koulutodistus ei korvaa ilmavoimien omaa valintajärjestelmää.
- Ensinnäkin koulujärjestelmä on suunniteltu yleisen työelämän tarpeisiin ja sen valmiuksia varten. Toiseksi, koulumenestys ei ole asenteellisista tekijöistä johtuen luotettava älykkyyden mittari. Kolmanneksi, koulujärjestelmä ei vielä nykyisellään mittaa aukottomasti älykkyyttä vaativaa abstraktin ajattelun ja ymmärryksen kykyä, vaan pelkällä tiedolla on mahdollista saavuttaa hyviä mitattuja tuloksia, Jyrkönen kirjoittaa.
OLLI AINOLA
Soome lennuväes teeninud kapten Pekka Jyrkönen kirjutab oma diplomitöös, et uued havitajad vajavad teistsuguste omadustega lendureid ja soovitab Õhuväel muuta lenduriõpilaste vaimsete võimete testimise aluseid. Endisest olulisem on lenduri kohanemis- ja õppimisvõime ning intelligents. Uued lennukid teevad küll lendamise tehniliselt lihtsamaks, kuid toodavad lendurile palju informatsiooni, millest valiku tegemine ehk otsus, kas ja kuidas rünnata, teeb ikkagi lendur. Teise lingi all on diplomitöö ise 167 lk.
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1
Suomalaistutkimus: Ilmavoimat saattaa joutua muuttamaan taistelulentäjiensä valintakriteereitä uusien hävittäjien takia - älykkyystestejä lisättävä
Taistelulentäjän valintakokeissa pitää lisätä älykkyyttä, sopeutumiskykyä sekä oppimiskykyä mittaavien testin osuutta, Maanpuolustuskorkeakoulussa tehty tutkimus ehdottaa. Ilmavoimat saattaa joutua muuttamaan taistelulentäjiensä valintakriteereitä, jos Suomi tilaa uudet monitoimihävittäjät. Uuden koneen pilotilta vaaditaan nykyistä enemmän älykkyyttä, mutta motoristen taitojen kuten sorminäppäryyden ei tarvitse olla huippuluokkaa, Kuvainnollisesti ilmaisten ilmavoimat etsii ruudinkeksijöitä eikä lievä kömpelyyskään enää ole este tarttua taistelukoneen puikkoihin. Maanpuolustuskorkeakoulussa tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan lentokoulutukseen valittavien oppilaiden sopivuutta tulevaisuuden hävittäjän tarpeisiin voidaan parantaa lisäämällä valintakokeissa älykkyyttä, sopeutumiskykyä sekä oppimiskykyä mittaavien testien osuutta. Sen sijaan motorisen lahjakkuuden kuten kätevyyden rooli on vähenemässä tulevaisuudessa, kertoo kapteeni Pekka Jyrkösen Maanpuolustuskorkeakoulun yleisesikuntaupseerikurssin diplomityö. Jyrkönen haastatteli tutkimusta varten muun muassa ilmavoimin esikunnassa työskenteleviä kollegoitaan, jotka toimivat virkatehtävissään uuden hävittäjähankkeen parissa. Tutkija on ollut hävittäjälentäjänä Hornet-laivueessa sekä ilmataisteluopettajana Lentosotakoulussa.
Mainokset huijaavat
Lentokonevalmistajien suurelle yleisölle tarjoamasta markkinointipuheesta voi saada vaikutelman, että uudet taistelukoneet tekevät pilotin työn äärettömän helpoksi. Mainokset rakentavat mielikuvaa, että ohjaajan ei tarvitse tulevaisuudessa miettiä ympäröiviä uhkia, koska tekoäly ja uusin tekniikka tekevät kuskin puolesta suuren osan päätöksistä. Mielikuva ei pidä kutiaan, jos suomalaisasiantuntijoihin on uskominen. Lentäminen on helpompaa, mutta sotiminen on haastavampaa. Selkeä enemmistö tutkimuksen haastatelluista on sitä mieltä, että tulevaisuudessa hävittäjäohjaajan tekemät päätökset perustuvat enenevässä määrin lentokoneen tekemiin ehdotuksiin, joiden pohjalta ohjaajan tehtävänä on lähinnä suorittaa harkintaa päätösten toimeenpanemiseksi.
- Automaatiolle ei voi jättää sitä valtaa, että esimerkiksi häiritäänkö vaan vai räjäytetäänkö atomeiksi. Ohjaajan pitää päättää vaikuttamisen "vakavuuden" aste, yksi haastatelluista sanoi.
Tutkimuksen mukaan koneilla on kyky tehdä ja tietää konkreettisia asioita ihmistä tehokkaammin, mutta niillä ei ole abstraktin ajattelun kaltaista kykyä ymmärrykseen. Tämän vuoksi automaatio lisääntyy tulevaisuudessa konkreettisten, yksinkertaisten asioiden hoitajana ja lentäjän vastuulle jää suhteellisesti yhä enemmän haastavia tehtäviä eli pilotti vastaa abstraktista ajattelusta.
Koulu ei seulo älykkäitä
Koska abstraktiin ajatteluun sidoksissa olevat valmiudet ovat jossain määrin perinnöllisiä, lentäjien valintakokeissa on tutkimuksen mukaan korostettava sopeutumiskykyä, joustavaa ja nopeaa oivalluskykyä, tiedon hyödyntämiskykyä, abstraktia ajattelua sekä oppimiskykyä mittaavien testien osuutta. Suomen kansallinen koulujärjestelmä ei riittävällä tavalla seulo esiin älykkäitä nuoria, joten koulutodistus ei korvaa ilmavoimien omaa valintajärjestelmää.
- Ensinnäkin koulujärjestelmä on suunniteltu yleisen työelämän tarpeisiin ja sen valmiuksia varten. Toiseksi, koulumenestys ei ole asenteellisista tekijöistä johtuen luotettava älykkyyden mittari. Kolmanneksi, koulujärjestelmä ei vielä nykyisellään mittaa aukottomasti älykkyyttä vaativaa abstraktin ajattelun ja ymmärryksen kykyä, vaan pelkällä tiedolla on mahdollista saavuttaa hyviä mitattuja tuloksia, Jyrkönen kirjoittaa.
OLLI AINOLA
Soome lennuväes teeninud kapten Pekka Jyrkönen kirjutab oma diplomitöös, et uued havitajad vajavad teistsuguste omadustega lendureid ja soovitab Õhuväel muuta lenduriõpilaste vaimsete võimete testimise aluseid. Endisest olulisem on lenduri kohanemis- ja õppimisvõime ning intelligents. Uued lennukid teevad küll lendamise tehniliselt lihtsamaks, kuid toodavad lendurile palju informatsiooni, millest valiku tegemine ehk otsus, kas ja kuidas rünnata, teeb ikkagi lendur. Teise lingi all on diplomitöö ise 167 lk.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005465027.html
Suomi aikoo ostaa uusia ilmatorjuntaohjuksia – tavoite on kaksi kertaa nykyistä korkeammalle ulottuva asejärjestelmä
Ballististen ohjusten torjuntaan kykenevä järjestelmä maksaa liikaa suhteessa sen tuomaan hyötyyn.
Jarmo Huhtanen HS
Julkaistu: 26.11. 13:06
PUOLUSTUSVOIMAT suunnittelee ostavansa uuden ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, jonka ohjukset yltäisivät selvästi korkeammalle kuin nykyiset. ”Nyt haetaan nykyiseen verrattuna noin kaksinkertaista korkeusulottuvuutta”, sanoo ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Ari Grönroos. Puolustusvoimien tehokkain ilmatorjuntaohjusjärjestelmä on Nasams, jonka käyttämät Amraam-ohjukset yltävät julkisten tietojen mukaan maan pinnalta noin kymmenen kilometrin korkeuteen. Suomi romutti joitakin vuosia sitten venäläisen Buk-järjestelmän vanhentuneena. Sen ohjukset ylsivät runsaaseen 20 kilometriin. ”Emme välttämättä tavoittele ihan sellaista.” Uusi hanke on edennyt siihen vaiheeseen, että sitä koskevat tietopyynnöt voivat lähteä valmistajille ehkä jo vuodenvaihteessa. Varsinainen tarjouspyyntövaihe tulee vasta sen jälkeen.
SUOMEN ilmapuolustus perustuu ilmatorjunnan ja hävittäjätorjunnan yhteispeliin. Puolustusvoimien tavoite onkin, että korkeatorjuntaa koskeva ratkaisu tehdään viimeistään vuonna 2019. Samana vuonna alkaa Hornet-hävittäjien seuraajakandidaattien olosuhdetestaus Suomessa. ”Ilmapuolustuksen komponenttien pitää olla tasapainossa. En todellakaan usko siihen, että meillä pitäisi olla joko vain hävittäjiä tai vain ilmatorjuntaa”, Grönroos sanoo. Grönroos ei halua kertoa mahdollisten ohjusvaihtoehtojen nimiä, koska hanke on vielä kesken. Nimet selviävät viimeistään sitten, kun tietopyynnöt lähtevät ohjusten valmistajille. ”Olemme kartoittaneet ne, joilla voisi olla haluamamme kyky. Emme kuitenkaan lähde tuote edellä missään tapauksessa.”
JULKISUUDESSA on spekuloitu sillä, että Suomi hankkisi tulevaisuudessa Nasams-järjestelmäänsä uudempia Amraam-ER-torjuntaohjuksia, jotka lentävät nykyisiä ohjuksia selvästi korkeammalle ja kauemmaksi. Grönroosin mukaan asia ei ole välttämättä näin. Grönroos myöntää, että Suomelle olisi edullisempaa, jos hankittavaa ohjusta voitaisiin käyttää nykyisessä Nasams-järjestelmässä. Nasams on käytännössä ilmatorjunnan johtamisjärjestelmä, jolla johdetaan taistelunjohtokeskusta, tutkaa, elektro-optista sensoria ja ohjuslavetteja. Nasamsin ohjuslavetit voidaan kuitenkin joissain tapauksissa ehkä vaihtaa toisiksi.
RUOTSI ilmoitti juuri, että se on hankkimassa amerikkalaisen Patriot-ilmatorjuntajärjestelmän noin miljardilla eurolla. Julkistuksen yhteydessä korostettiin sitä, että Patriot kykenee torjumaan myös ballistisia ohjuksia. Grönroos arvelee, että Ruotsi on kuitenkin lähinnä korvaamassa maan vanhentuvia Hawk-ohjuksia. Patriotia on julkisuudessa ehdotettu myös Suomelle. ”Se on koko lailla kallis järjestelmä”, Grönroos sanoo.
GRÖNROOSIN mukaan Suomen ensisijainen tavoite ei olekaan nyt torjua ballistisia ohjuksia. Hän ei pidä laajamittaista ballististen ohjusten torjuntaa edes realistisena. ”Jonkinlainen kyky voidaan ehkä onnistua luomaan jollekin suppealle alueelle. Ballistisia ohjuksia kehitetään koko ajan, että ne pystyisivät läpäisemään torjuntajärjestelmät esimerkiksi liikehtimällä, mikä tekee torjuntatilanteen äärimmäisen hankalaksi.” Ballististen ohjusten tyypillisiä maaleja ovat tykistöjärjestelmät, ohjus- ja ilmatorjuntajärjestelmät, joukkokeskittymät, lentotukikohdat ja komentopaikat.
”Ballistisia ohjuksia on suurvallallakin rajallinen määrä.”
LÄNSIMAISSA on viime vuosina keskusteltu niin kutsutusta A2/AD-kuplasta (anti-access area denial). Väitetään, että Venäjä olisi kyennyt luomaan uusilla ohjusjärjestelmillään kauas sen rajojen ulkopuolelle ulottuvia alueita – kuplia – joiden sisällä vastapuoli ei voisi toimia sodan aikana. Tällaisia kuplan muodostavia aseita olisivat esimerkiksi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä S-400, ballistinen Iskander-ohjus ja laivojen tuhoamiseen tarkoitettu rannikko-ohjus Bastion. Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jyri Raitasalo kritisoi kupla-ajattelua. ”On aika puhkaista A2/AD-kupla, koska koko keskustelu on kupla”, hän sanoo. ”Ballistiset ohjukset ovat olleet rajamme takana jo 1970-luvulta lähtien. Jos miettii Neuvostoliiton aikaa, ne olivat Helsingistä vain 80 kilometrin päässä.”
RAITASALO kummeksuukin sitä, että ohjusten uhkaa tai niiden muodostamaa kuplaa pidetään uutena asiana. ”Sitä tilannetta, mikä on nyt nostettu esille vakavana uhkana, olemme arvioineet suomalaisessa puolustuskulttuurissa vuosikymmeniä. Siksi minusta tuntuu, että julkisuudessa esiintyy sotilas- ja puolustusalan asiantuntijoita, joilla on aika kapea tarkastelukulma.” Raitasalo katsoo, ettei Venäjä ole rakentanut A2/AD-kuplia, vaan länsi on luonut ne itse, kun se on yrittänyt ottaa analyyttistä otetta uudesta vastakkainasettelusta. Hänen mukaansa kyse on ollut normaalista evoluutionomaisesta kehityksestä, joka on tyypillistä maasodankäyntiä painottavalle suurvallalle. ”Tässä pitää laittaa jäitä hattuun. Koko Eurooppa on ollut tarvittaessa Venäjän tai Neuvostoliiton ballististen ohjusten vaikutuspiirissä jo vuosikymmeniä.” Venäjä on tehnyt Iskandereista ja S-400-ohjuksista tehokkaan viestinnän välineen. Lännessä reagoidaan yleensä näkyvästi esimerkiksi Iskander-lavettien siirtoihin.
”Välillä tuntuu, että niihin suhtaudutaan jopa hysteerisellä tavalla.”
RAITASALO on taustaltaan ilmatorjuntaupseeri. Hän on toiminut muun muassa Helsingin ilmatorjuntarykmentin komentajana. Raitasalo puolustaa voimakkaasti hävittäjätorjuntaa ilmatorjunnan rinnalla. Hän sanoo, että ilman hävittäjiä maa- ja merivoimat eivät kykene toimimaan. ”Jos sen sijaan jätämme ballististen ohjusten torjunnan hankkimatta, niin meille jää aukko, mutta pystymme omilla toimillamme sitä jollain lailla paikkaamaan, eikä se romahduta koko puolustusjärjestelmäämme.” Suomi varautuu ballistisiin ohjuksiin esimerkiksi salaamalla ja harhauttamalla.
Raitasalo kehuu Ruotsin valitsemaa Patriotia hyväksi järjestelmäksi. Hän kuitenkin huomauttaa, että ballististen ohjusten torjuntakyky edellyttää mannerten laajuista valvontakykyä. Sellaiseen kykenee käytännössä vain Yhdysvallat. ”Jos et saa ennakkovaroitusta, että ohjus on laukaistu, millä kykenet pitämään sellaisen valmiuden torjuntaohjusten käytössä, että kykenet toimimaan niinä muutamina sekunteina, kun ohjus on torjuntaetäisyydellä?” Raitasalo on kuitenkin varma, että jossain vaiheessa myös Suomi hankkii ilmatorjuntaohjuksia, jotka pystyvät torjumaan ballistisia ohjuksia. ”Oma arvioni on, että tällä hetkellä se maksaa aivan liikaa suhteessa arvioituun uhkaan. Nyt tulisi tosi kallis lasku ja hyvin rajoitettu suorituskyky.”
ILMAVOIMIEN operaatiopäällikkö, eversti Juha-Pekka Keränen on samoilla linjoilla Raitasalon kanssa. ”Olemme tottuneet olemaan kymmeniä vuosia tämän tulen alla. SS-21 (venäläinen taktinen ballistinen ohjus) on ollut pitkään jo toiminnassa. Sen kantama on toista sataa kilometriä.” Keränen sanoo, että paljon puhutut kuplat eivät ole uskottavia. Kauaskantoisilla ilmatorjuntaohjuksilla on maanpinnan kaarevuudesta johtuen suuri tutkakatve, joka kasvaa etäisyyden kasvaessa. Esimerkiksi 300 kilometrin etäisyydeltä ammutun ohjuksen tutkakatveeseen pääsee lentämällä alle viiden kilometrin korkeudessa.
Ilmatorjuntaohjuksia vastaan voidaan toimia myös liikehtimällä ja erilaisilla sotilaskoneiden omasuojajärjestelmillä. ”S-400 on tarkoitettu lähtökohtaisesti isoja ilmavalvontakoneita, ilmatankkauskoneita ja muita hitaasti liikehtiviä kohteita vastaan. Hävittäjä on vaikea kohde, koska se liikkuu nopeasti ja muuttaa suuntaansa paljon. Se on hankalasti seurattava”, Keränen sanoo. ”Paljon puhutaan ohjuspuolustuksesta. Ei se ballistisen ohjuksen räjähde kovin suurta vaikutusta tee, jos siinä ei ole mitään kriittistä alla. Ihmiset pitää saada suojaan, materiaali hajauttaa ja ilma-alukset ilmaan. Se on se, miten me pelaamme kokonaispeliä.”
Soomlased plaanivad aastavahetuses saata välja päringud uute ÕT-rakettide hankeks, mis ulatuksid 2x kõrgemale (u 20 km) kui täna NASAMSis kasutatavad, mille tõrjekõrgus ei ületa avalikel andmetel 10 km. Sahistatakse, et tugev kandidaat on praeguste rakettide täiendatud versioon, samuti pakutakse Patrioti süsteemi, kuid ohvitserid peavad viimast liiga kalliks võrreldes saadavat võimekusega, Rootsi plaanib neid hankida u 1 mijardi € eest vananevate süsteemide asendamiseks. Soomlaste jaoks on kogu ballistiliste rakettide tõrjevõime kaheldava väärtusega jutt, kuna Soomel puudub satelliitidel põhinev eelhoiatussüsteem, mis annaks häire kohe kui ballistilised raketid on välja lastud. Samuti juhitakse tähelepanu, et lääneriikides on viimastel aastatel mõtetut paanikat tekitatud, väites, et venelased suudavad oma rakette kasutades luua alasid, kus ilma nende loata midagi ei lenda. Ballistilised raketid on olnud olemas juba aastakümneid, nii et selles ei ole midagi uut. Näiteks venelaste S400 on loodud peamiselt suhteliselt aeglaste märkide, näiteks õhuvaatlus- ja tankurlennukite allalaskmiseks, hävituslennuk on selle raketi jaoks liiga väike ja kiiresti manööverdav sihtmärk. Pealegi on tavalise lõhkepeaga ballistiline rakett väga kallis kasutada ja neid on ka suurriikidel väikeses koguses ning neid hoitakse ainult eriti kriitiliste sihtmärkide tarbeks. Soomlaste kaitsetaktika on olnud aastakümneid kriitilised objektid sügavale maa sisse kaevata ja üksused kriisi korral maastikul hajutada, et esiteks mitte tekitada ballistilistele rakettidele sobivaid sihtmärgialasid ja teiseks tabamuse korral hoida kahjud minimaalsetena.
Suomi aikoo ostaa uusia ilmatorjuntaohjuksia – tavoite on kaksi kertaa nykyistä korkeammalle ulottuva asejärjestelmä
Ballististen ohjusten torjuntaan kykenevä järjestelmä maksaa liikaa suhteessa sen tuomaan hyötyyn.
Jarmo Huhtanen HS
Julkaistu: 26.11. 13:06
PUOLUSTUSVOIMAT suunnittelee ostavansa uuden ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, jonka ohjukset yltäisivät selvästi korkeammalle kuin nykyiset. ”Nyt haetaan nykyiseen verrattuna noin kaksinkertaista korkeusulottuvuutta”, sanoo ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Ari Grönroos. Puolustusvoimien tehokkain ilmatorjuntaohjusjärjestelmä on Nasams, jonka käyttämät Amraam-ohjukset yltävät julkisten tietojen mukaan maan pinnalta noin kymmenen kilometrin korkeuteen. Suomi romutti joitakin vuosia sitten venäläisen Buk-järjestelmän vanhentuneena. Sen ohjukset ylsivät runsaaseen 20 kilometriin. ”Emme välttämättä tavoittele ihan sellaista.” Uusi hanke on edennyt siihen vaiheeseen, että sitä koskevat tietopyynnöt voivat lähteä valmistajille ehkä jo vuodenvaihteessa. Varsinainen tarjouspyyntövaihe tulee vasta sen jälkeen.
SUOMEN ilmapuolustus perustuu ilmatorjunnan ja hävittäjätorjunnan yhteispeliin. Puolustusvoimien tavoite onkin, että korkeatorjuntaa koskeva ratkaisu tehdään viimeistään vuonna 2019. Samana vuonna alkaa Hornet-hävittäjien seuraajakandidaattien olosuhdetestaus Suomessa. ”Ilmapuolustuksen komponenttien pitää olla tasapainossa. En todellakaan usko siihen, että meillä pitäisi olla joko vain hävittäjiä tai vain ilmatorjuntaa”, Grönroos sanoo. Grönroos ei halua kertoa mahdollisten ohjusvaihtoehtojen nimiä, koska hanke on vielä kesken. Nimet selviävät viimeistään sitten, kun tietopyynnöt lähtevät ohjusten valmistajille. ”Olemme kartoittaneet ne, joilla voisi olla haluamamme kyky. Emme kuitenkaan lähde tuote edellä missään tapauksessa.”
JULKISUUDESSA on spekuloitu sillä, että Suomi hankkisi tulevaisuudessa Nasams-järjestelmäänsä uudempia Amraam-ER-torjuntaohjuksia, jotka lentävät nykyisiä ohjuksia selvästi korkeammalle ja kauemmaksi. Grönroosin mukaan asia ei ole välttämättä näin. Grönroos myöntää, että Suomelle olisi edullisempaa, jos hankittavaa ohjusta voitaisiin käyttää nykyisessä Nasams-järjestelmässä. Nasams on käytännössä ilmatorjunnan johtamisjärjestelmä, jolla johdetaan taistelunjohtokeskusta, tutkaa, elektro-optista sensoria ja ohjuslavetteja. Nasamsin ohjuslavetit voidaan kuitenkin joissain tapauksissa ehkä vaihtaa toisiksi.
RUOTSI ilmoitti juuri, että se on hankkimassa amerikkalaisen Patriot-ilmatorjuntajärjestelmän noin miljardilla eurolla. Julkistuksen yhteydessä korostettiin sitä, että Patriot kykenee torjumaan myös ballistisia ohjuksia. Grönroos arvelee, että Ruotsi on kuitenkin lähinnä korvaamassa maan vanhentuvia Hawk-ohjuksia. Patriotia on julkisuudessa ehdotettu myös Suomelle. ”Se on koko lailla kallis järjestelmä”, Grönroos sanoo.
GRÖNROOSIN mukaan Suomen ensisijainen tavoite ei olekaan nyt torjua ballistisia ohjuksia. Hän ei pidä laajamittaista ballististen ohjusten torjuntaa edes realistisena. ”Jonkinlainen kyky voidaan ehkä onnistua luomaan jollekin suppealle alueelle. Ballistisia ohjuksia kehitetään koko ajan, että ne pystyisivät läpäisemään torjuntajärjestelmät esimerkiksi liikehtimällä, mikä tekee torjuntatilanteen äärimmäisen hankalaksi.” Ballististen ohjusten tyypillisiä maaleja ovat tykistöjärjestelmät, ohjus- ja ilmatorjuntajärjestelmät, joukkokeskittymät, lentotukikohdat ja komentopaikat.
”Ballistisia ohjuksia on suurvallallakin rajallinen määrä.”
LÄNSIMAISSA on viime vuosina keskusteltu niin kutsutusta A2/AD-kuplasta (anti-access area denial). Väitetään, että Venäjä olisi kyennyt luomaan uusilla ohjusjärjestelmillään kauas sen rajojen ulkopuolelle ulottuvia alueita – kuplia – joiden sisällä vastapuoli ei voisi toimia sodan aikana. Tällaisia kuplan muodostavia aseita olisivat esimerkiksi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä S-400, ballistinen Iskander-ohjus ja laivojen tuhoamiseen tarkoitettu rannikko-ohjus Bastion. Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jyri Raitasalo kritisoi kupla-ajattelua. ”On aika puhkaista A2/AD-kupla, koska koko keskustelu on kupla”, hän sanoo. ”Ballistiset ohjukset ovat olleet rajamme takana jo 1970-luvulta lähtien. Jos miettii Neuvostoliiton aikaa, ne olivat Helsingistä vain 80 kilometrin päässä.”
RAITASALO kummeksuukin sitä, että ohjusten uhkaa tai niiden muodostamaa kuplaa pidetään uutena asiana. ”Sitä tilannetta, mikä on nyt nostettu esille vakavana uhkana, olemme arvioineet suomalaisessa puolustuskulttuurissa vuosikymmeniä. Siksi minusta tuntuu, että julkisuudessa esiintyy sotilas- ja puolustusalan asiantuntijoita, joilla on aika kapea tarkastelukulma.” Raitasalo katsoo, ettei Venäjä ole rakentanut A2/AD-kuplia, vaan länsi on luonut ne itse, kun se on yrittänyt ottaa analyyttistä otetta uudesta vastakkainasettelusta. Hänen mukaansa kyse on ollut normaalista evoluutionomaisesta kehityksestä, joka on tyypillistä maasodankäyntiä painottavalle suurvallalle. ”Tässä pitää laittaa jäitä hattuun. Koko Eurooppa on ollut tarvittaessa Venäjän tai Neuvostoliiton ballististen ohjusten vaikutuspiirissä jo vuosikymmeniä.” Venäjä on tehnyt Iskandereista ja S-400-ohjuksista tehokkaan viestinnän välineen. Lännessä reagoidaan yleensä näkyvästi esimerkiksi Iskander-lavettien siirtoihin.
”Välillä tuntuu, että niihin suhtaudutaan jopa hysteerisellä tavalla.”
RAITASALO on taustaltaan ilmatorjuntaupseeri. Hän on toiminut muun muassa Helsingin ilmatorjuntarykmentin komentajana. Raitasalo puolustaa voimakkaasti hävittäjätorjuntaa ilmatorjunnan rinnalla. Hän sanoo, että ilman hävittäjiä maa- ja merivoimat eivät kykene toimimaan. ”Jos sen sijaan jätämme ballististen ohjusten torjunnan hankkimatta, niin meille jää aukko, mutta pystymme omilla toimillamme sitä jollain lailla paikkaamaan, eikä se romahduta koko puolustusjärjestelmäämme.” Suomi varautuu ballistisiin ohjuksiin esimerkiksi salaamalla ja harhauttamalla.
Raitasalo kehuu Ruotsin valitsemaa Patriotia hyväksi järjestelmäksi. Hän kuitenkin huomauttaa, että ballististen ohjusten torjuntakyky edellyttää mannerten laajuista valvontakykyä. Sellaiseen kykenee käytännössä vain Yhdysvallat. ”Jos et saa ennakkovaroitusta, että ohjus on laukaistu, millä kykenet pitämään sellaisen valmiuden torjuntaohjusten käytössä, että kykenet toimimaan niinä muutamina sekunteina, kun ohjus on torjuntaetäisyydellä?” Raitasalo on kuitenkin varma, että jossain vaiheessa myös Suomi hankkii ilmatorjuntaohjuksia, jotka pystyvät torjumaan ballistisia ohjuksia. ”Oma arvioni on, että tällä hetkellä se maksaa aivan liikaa suhteessa arvioituun uhkaan. Nyt tulisi tosi kallis lasku ja hyvin rajoitettu suorituskyky.”
ILMAVOIMIEN operaatiopäällikkö, eversti Juha-Pekka Keränen on samoilla linjoilla Raitasalon kanssa. ”Olemme tottuneet olemaan kymmeniä vuosia tämän tulen alla. SS-21 (venäläinen taktinen ballistinen ohjus) on ollut pitkään jo toiminnassa. Sen kantama on toista sataa kilometriä.” Keränen sanoo, että paljon puhutut kuplat eivät ole uskottavia. Kauaskantoisilla ilmatorjuntaohjuksilla on maanpinnan kaarevuudesta johtuen suuri tutkakatve, joka kasvaa etäisyyden kasvaessa. Esimerkiksi 300 kilometrin etäisyydeltä ammutun ohjuksen tutkakatveeseen pääsee lentämällä alle viiden kilometrin korkeudessa.
Ilmatorjuntaohjuksia vastaan voidaan toimia myös liikehtimällä ja erilaisilla sotilaskoneiden omasuojajärjestelmillä. ”S-400 on tarkoitettu lähtökohtaisesti isoja ilmavalvontakoneita, ilmatankkauskoneita ja muita hitaasti liikehtiviä kohteita vastaan. Hävittäjä on vaikea kohde, koska se liikkuu nopeasti ja muuttaa suuntaansa paljon. Se on hankalasti seurattava”, Keränen sanoo. ”Paljon puhutaan ohjuspuolustuksesta. Ei se ballistisen ohjuksen räjähde kovin suurta vaikutusta tee, jos siinä ei ole mitään kriittistä alla. Ihmiset pitää saada suojaan, materiaali hajauttaa ja ilma-alukset ilmaan. Se on se, miten me pelaamme kokonaispeliä.”
Soomlased plaanivad aastavahetuses saata välja päringud uute ÕT-rakettide hankeks, mis ulatuksid 2x kõrgemale (u 20 km) kui täna NASAMSis kasutatavad, mille tõrjekõrgus ei ületa avalikel andmetel 10 km. Sahistatakse, et tugev kandidaat on praeguste rakettide täiendatud versioon, samuti pakutakse Patrioti süsteemi, kuid ohvitserid peavad viimast liiga kalliks võrreldes saadavat võimekusega, Rootsi plaanib neid hankida u 1 mijardi € eest vananevate süsteemide asendamiseks. Soomlaste jaoks on kogu ballistiliste rakettide tõrjevõime kaheldava väärtusega jutt, kuna Soomel puudub satelliitidel põhinev eelhoiatussüsteem, mis annaks häire kohe kui ballistilised raketid on välja lastud. Samuti juhitakse tähelepanu, et lääneriikides on viimastel aastatel mõtetut paanikat tekitatud, väites, et venelased suudavad oma rakette kasutades luua alasid, kus ilma nende loata midagi ei lenda. Ballistilised raketid on olnud olemas juba aastakümneid, nii et selles ei ole midagi uut. Näiteks venelaste S400 on loodud peamiselt suhteliselt aeglaste märkide, näiteks õhuvaatlus- ja tankurlennukite allalaskmiseks, hävituslennuk on selle raketi jaoks liiga väike ja kiiresti manööverdav sihtmärk. Pealegi on tavalise lõhkepeaga ballistiline rakett väga kallis kasutada ja neid on ka suurriikidel väikeses koguses ning neid hoitakse ainult eriti kriitiliste sihtmärkide tarbeks. Soomlaste kaitsetaktika on olnud aastakümneid kriitilised objektid sügavale maa sisse kaevata ja üksused kriisi korral maastikul hajutada, et esiteks mitte tekitada ballistilistele rakettidele sobivaid sihtmärgialasid ja teiseks tabamuse korral hoida kahjud minimaalsetena.
-
Kapten Trumm
- Liige
- Postitusi: 40172
- Liitunud: 28 Juul, 2005 15:35
- Kontakt:
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
See puudutab rohkem keskmaa- ja kaugmaarakette. Operatiivtaktikalisi rakette nagu Iskander suudavad edukalt avastada kõik tänapäevased kaugmaaradarid, sh need Ground Masterid, mida Soome hiljuti ostis. Küsimus on lihtsalt selles, et osa trajektoorist läbib rakett radari vaateväljast kõrgemalt (nt Scud raketi lennukaar ulatub 100 km kõrgusele). Iskanderil samu andmeid väga netis ei vedele, aga küllap võib see midagi taolist ka olla (ikkagi ballistiline rakett ju). Ehk siis ballistilisi rakette saab avastada raketi stardil (kuni ta jõuab radari ülemise kõrguseni, ca 30 km) ja pärast, kui lõhkepea juba alla tuleb. Esimesel juhul on see lihtsam, kuna rakett on aeglasem ja suurem (lennukiiruse saavutamisel eraldub tühi kest raketist ning lõhkepea jätkab omapäi). "Alla tulles" on kee keerukam, kuna kiirus on suurem. "Lollide rakettide" nagu SCUD, mida juhib üksnes inertsiaalne navigatsioonisüsteem, on lennu kiirendusfaasi trajektoori järgi võimalik teatud täpsusega prognoosida ka allasadamise kohta, "tarkadel" nagu Iskander (mis suudavad lennu ajal suunda muuta) pole see muidugi nii lihtne.jaoks on kogu ballistiliste rakettide tõrjevõime kaheldava väärtusega jutt, kuna Soomel puudub satelliitidel põhinev eelhoiatussüsteem, mis annaks häire kohe kui ballistilised raketid on välja lastud.
Kogu küsimuse juures on hoopis tähtsam see, kas need aerodünaamiliste märkide hävitamiseks mõeldud raketid on suutelised hävitama suhteliselt väikest ja 5-6 kordse helikiirusega alla sadavat lõhkepead. Külma sõja lõpus arvasid nii ameeriklased kui venelased, et suudavad (Patrioti ja S-300ga), kuid praktika (Lahesõjas Iraagi Scudide tõrje) oli palju keerukam. Ehk kuuliga tuleb kuuli tabada.
Selleks, et saada eelhoiatust, tuleks tagada, et vastase võimalikud Iskanderi paiknemisalad asuksid radarite vaateväljas. Väikeriigil mõistagi pole ABM süsteemi välja arendamine kuigi jõukohane ülesanne, kuid nt oma ulatusliku tsiviilkaitse kasutamiseks oleks siiski ka kaugmaaradaritest abi, sest kui varjendid on valmis seatud, siis mõni minut tähendab palju.
Füüsika kehtib ka S-400 kohta. Küsimus on lihtsalt selles, misasi varustab raketisüsteemi infoga sihtmärgi asukohta kohta. Kui selleks on raketisüsteemi enda maapealne radar, mis on parimal juhul tõstetud 50 m kõrgusele masti otsa, siis 400 km kaugusel asub silmapiir tema jaoks kuskil 9 km kõrgusel. Kõik, mis lendab allpool seda, jääb maakera varju. Raadiolained ümber nurga aga ei levi. Selleks et sõidutada raketti 400 km kaugusel asuva, 5200 m kõrgusel lendava lennuki vastu, on vaja infoallikat ja seda infot raketile sööta. Ühesõnaga, isegi Eesti õhuruumi sulgemine Pihkvas asuva S-300 poolt on ulmeline, saati siis Läänemere sulgemine nt Gotlandilt. "Sulgeda" saab sedasi ainult kõrgelt lendavate mittemanööverdavate sihtmärkide vastu. Samuti kuuluvad ulme hulka kuskil (vist Sõduris?) ilmunud väited, justkui saame meie radarite abil aegsasti teada, kui meid pommitada plaanitakse. Ei saa, parimal juhul saame taktikalise eelhoiatuse jagu (niikaua, kui kulub madalal lendavate pommitajate kohale jõudmiseks). Lisaks tundub, et need 400 km command guided (millega saaks lasta silmapiiri taha) raketid on venelastel alles arendusfaasis, Süürias on masinatele laetud ikkagi need, mis nõuavad sihtmärgi pidevat radariga "valgustamast". See seletab ka, miks ameeriklased suutsid Süüria lennuvälja ootamatult rünnata.Samuti juhitakse tähelepanu, et lääneriikides on viimastel aastatel mõtetut paanikat tekitatud, väites, et venelased suudavad oma rakette kasutades luua alasid, kus ilma nende loata midagi ei lenda.
/Veelgi hullem on see, et koos kohustusliku patriootliku riigioptimismi kehtestamisega nõrgeneks paratamatult ka meie ohutaju, mis on enesealalhoiuks vältimatult vajalik instinkt/ S. Mikser 2014.
Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
Soomlased harjutavad ca 9000 mehe osalusel toimuvatel õppustel Helsinki piirkonna kaitsmist
https://yle.fi/uutiset/osasto/news/finn ... ki/9949783
https://yle.fi/uutiset/osasto/news/finn ... ki/9949783
Ainus, mida me ajaloost õpime, on see, et keegi ei õpi ajaloost midagi.
Live for nothing or die for something.
Kui esimene kuul kõrvust mõõda lendab, tuleb vastu lasta.
EA, EU, EH
Live for nothing or die for something.
Kui esimene kuul kõrvust mõõda lendab, tuleb vastu lasta.
EA, EU, EH
Kes on foorumil
Kasutajad foorumit lugemas: Registreeritud kasutajaid pole ja 6 külalist