www.militaar.net

Militaarteemad minevikust kaasaega
Tänane kuupäev 21 Aug, 2019 12:28

Kõik kellaajad on UTC + 2 tundi [ DST ]




Tee uus teema Vasta teemale  [ 1550 postitust ]  Mine lehele Eelmine  1 ... 100, 101, 102, 103, 104
Autor Sõnum
 Teema pealkiri: Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
PostitusPostitatud: 12 Aug, 2019 18:42 
Eemal
Liige

Liitunud: 27 Dets, 2006 21:35
Postitusi: 2046
Asukoht: Tallinn
Jätkates seda eepost, mida Antti Rinne tegelikult KVJ-le öelda tahtis, siis oli HeSaris analüüs, kus vihjati sellele, et Rinne ise vana ametiühingupealikuna riigikaitsest eriti midagi ei jaga, kuid ta on kuulanud hoolikalt SDP pika-ajalise rahvasaadiku ja endise välisministri Erkki Tuomioja nägemusi riigikaitsest. Hoolimata SDP liikmelisusest on Erkki Tuomioja ultravasakpoolne ja tihtipeale Moskva-meelde. ET arvates ei peaks Soome üldse osalema lääneriikide sõjalistes õppustes, kus harjutatakse NATO 5. artikli järgset tegevust. Sisuliselt on kõik õppused sellega seotud, et antakse abi vastavalt 5. artiklile. See mees on täielik uss, pidage seda meeles, kui ta järjekordselt suurt Eesti-sõpra mängib. Tema meelsus ei ole ka mujal märkamatuks jäänud, näiteks Soome-USA suhted olevat märgatavalt jahenenud, kui Halonen oli president ja Tuomioja välisminister.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006200692.html
MERI velloo ympärillä, ja jossain kaukana siintää Viron rannikko. Isosaari on kilometrin päässä idässä. Olemme yhdellä Helsingin suurimmista ulkosaarista ja samalla paikassa, joka on hyvin salainen. Tänne ei pääse ilman erillistä lupaa ja henkilöllisyystodistusta. Kuivasaari on vielä monille tuntematon puolustusvoimien hallinnassa oleva linnakesaari. Mutta se olisi syytä tuntea.

SAAREN historiasta tiedetään tämä: Kalastajat pitivät Kuivasaarta tukikohtanaan 1700-luvulla. 1896 saari lunastettiin ”Korkealle Kruunulle sotilaallista käyttöä varten”. Suomen suurruhtinaskunta oli silloin osa Venäjää. Venäjä oli hävinnyt sodan Japania vastaan 1904–1905 menettäen suuren osan myös Itämeren laivastostaan. Venäjällä oli kiire turvata selustaansa ja rakentaa linnoituksia Itämeren rannikoille, kunnes se saisi uusia laivoja Itämerelle. Aloitettiin Pietari Suuren merilinnoituksen rakentaminen. Puolustuslinjaa rakennettiin Suomen rannikolta Viroon saakka. ”Läntiseen ketjuun kuului 212 niemeä ja saarta Suomessa”, kertoo Suomenlinnan Rannikkotykistökillan Kuivasaaren isäntä ja opas Mikko Lahtinen. Linnoituksista saatiin kattava optinen verkko, jossa yhdestä linnoituksesta oli näköyhteys aina seuraavaan. Kuivasaarestakin tuli osa tätä ketjua.

VENÄJÄ aloitti linnoitustyöt Kuivasaaressa ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Saareen rakennettiin teitä, laituri sekä kasarmeja ja asuntoja henkilökunnalle. Sota syttyi kesällä 1914, jolloin Kuivasaaren linnoitus oli melkein valmis. Helsinkiin saakka vastustaja ei tullut. Saksalaiset joukot nousivat maihin Hangossa vuonna 1918, jonka jälkeen Kuivasaaren venäläinen miehistö pakeni Petrogradiin eli nykyiseen Pietariin. Kuivasaaren patteri jätettiin ehjänä paikoilleen, ja pian saksalaiset kouluttivatkin jo suomalaisia tykkimiehiksi. ”Tehtävään valittiin miehiä, jotka osasivat auttavasti saksaa”, Lahtinen kertoo. Ruoka oli parasta pitää tuoreena mahdollisimman pitkään. Siat ja kanat teurastettiin vasta saaressa. Saunan pesuhuone oli talvellakin lämmin, ja siellä oli puhdasta vettä, joten eläimet teurastettiin siellä. Venäläisten rakentamat päällikön talo, sauna ja ruokala seisovat edelleen ylväinä, joskin rapistuneina ja uutta maalia kaipaavina. Kasarmiin mahtui yhteensä sata miestä. Toisessa tuvassa kerrossängyillä mahtui kuorsaamaan 50 miestä ja toisella puolella saman verran. Päällystölle oli omat asunnot, ja loput sata miestä nukkuivat patterissa. Parhaimmillaan saaressa asui 250 sotilasta ja henkilökuntaa.

KAUNIS saari on nähtävyys jo sellaisenaan, mutta suurin osa vierailijoista tulee saarelle sen merkittävimmän nähtävyyden takia. Kuivasaarella sijaitsee Suomen suurin tykki. Venäläisten jäljiltä itsenäiseen Suomeen jäi yhdeksän Pietarin lähistöllä Obuhovin terästehtaalla valmistettua 305 mm:n eli 12 tuuman tykkiä. Tykit eivät pääosin olleet toimintakunnossa, eikä niiden kunnostusta pidetty tarpeellisena 1920-luvulla. 1930-luvulla tilanne muuttui. Kuivasaareen alettiin suunnitella kaksoistykkitornia. Tykkitornista tuli järeä. Siinä oli viisi kerrosta, ja se oli täynnä terästä. Tieto osastojen välillä liikkui puhelimitse. Ampumakuntoon uusi kahden 12-tuumaisen putken tykkitorni tuli kesällä 1935.

Hieman statistiikkaa tykeistä:
Koko tykkitorni painaa miljoona kiloa. Se on 19 metriä korkea ja 16 metriä halkaisijaltaan.
Ampumasektori on 360 astetta. Yksi kranaatti painaa 471 kiloa.
Pelkästään ampuma-arvojen laskemiseen keskiössä tarvittiin 15–20 ihmistä. Yhteensä tykkejä operoi 80–137 ihmistä kerrallaan.
Ampumaetäisyys oli yli 40 kilometriä.
Tykit olivat Kuivasaaressa osana Suomen rannikon puolustusta muodostaen vahvan pelotteen vihollisille. Talvi- ja jatkosodan aikana linnake osallistui etupäässä Helsingin ilmatorjuntaan ja -valvontaan. Tykit ampuivat vain kaksi kertaa: kerran harjoituksena ja toisen kerran syksyllä 1941, kun venäläiset olivat vetäytymässä Hangosta.

Rannikkotykkimiehet ovat aina olleet ylpeitä osumatarkkuudesta. Perusteellisen ammunnanvalmistelun takia osumat olivat todennäköisiä jo ensimmäisistä laukauksista alkaen. Tykit oli suunniteltu nimenomaan liikkuvan kohteen ampumiseen, käytännössä siis vihollislaivojen. Takaisin Kuivasaareen ne pääsivät vuonna 1960. Vähän sen jälkeen rannikkotykistö otti käyttöönsä Radalin, digitaalisen ammunnanlaskimen. Radal on patterissa edelleen. Se edusti aikansa parasta teknologiaa 1970-luvulla Nokian valmistamana. Samantapaisia laskentamenetelmiä käytettiin kuulennollakin.

VALVONTAKOMISSION vaatimuksesta 12 tuuman tykit siirrettiin jatkosodan jälkeen Parolan varikolle ja purettiin. 1960–70-luvuilla tykeillä ammuttiin paljon testiammuntoja. ”Täällä on ammuttu jumalattoman paljon”, Lahtinen sanoo. Tykkien aiheuttama paineaalto oli valtava ja rikkoi kaiken lähistöltä. Ammuntoja tehdessä saaren rakennusten ovet ja ikkunat piti avata apposen ammolleen, jotta lasi ei olisi poksahdellut. Viimeisiä kertoja 12 tuuman tykeillä ammuttiin kranaatteja 1970-luvulla. Sähkövikojen vuoksi tykit asetettiin käyttökieltoon. Viime vuosina tykeillä on ammuttu lähinnä kunnialaukauksia, viimeksi tänä keväänä 8. toukokuuta, kun rykmentti täytti 101 vuotta. Kranaatin sijaan ammuksena on käytetty 500 litran vesipussia.

SAARI on jo pitkään ollut hiljainen. Syrjässä se on ollut aina. Varuskunta saaresta katosi jo sotien jälkeen ja viimeiset pysyvät asukkaat, Vuorisen perhe, vuonna 1991. ”Ne olivat meidän elämämme hienoimmat vuodet”, kertoo Anu Vuorinen nyt. ”Muutimme Kuivasaareen vapunaattona 1980, kun olimme mieheni kanssa vasta kihloissa. Armeija oli silloin niin vanhanaikainen, että kun asuttiin samassa osoitteessa, tuli kyselyjä, että susipariko asuu yhdessä. Elokuussa menimme naimisiin”, Vuorinen muistelee. Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti palkkasi Vuorisen miehen Arton saarelle töihin vartiopäälliköksi, ja Anu Vuorinen siirtyi perässä Puolustushallinnon Rakennuslaitoksen palkkalistoille lämmittäjäksi eli kiinteistönhoitajaksi. Työhön kuului muun muassa rakennusten kunnossapitoa, LVI-huoltoa ja pihojen hoitoa.

”Ei se ollut aina hirveän helppoa. Sanonta oli, että kesä oli paratiisi, loppusyksy ja syksy helvetti, ja loppu siltä väliltä. Kaikkeen piti sopeutua.”

SYKSYLLÄ saarelle hiipivät ääretön pimeys, tuuli ja räntäsateet. Paikka muuttui yksinäiseksi, kun kukaan ei halunnut vierailla. ”Mutta sitten tuli kevät. Muuttolinnut ja valo, se oli mielettömän kaunis saari”, Anu Vuorinen sanoo. Vuorisille syntyi saaressa poika, Jyri, vuonna 1985. Poika kulki pienestä pitäen mukana huoltamassa isänsä kanssa tykkejä tai tekemässä äitinsä kanssa talomiehen hommia. Hän oppi jo lapsena kulkemaan moottorikelkan kyydissä, ajamaan traktoria ja ohjaamaan venettä. Ja hoitamaan lampaita. Kuivasaaressa laidunsi kesäisin lammasjoukkio, joka söi rannan ruohoa ja rakasti armeijan näkkileipää. ”Yhdellä leirillä lampaat söivät kokonaisen laatikon intin näkkäriä”, Vuorinen nauraa. Syksyllä lampaat teurastettiin syötäväksi. Mantereelle kuljettiin vuodenajasta riippuen veneellä, moottorikelkalla tai hydrokopterilla. Perhe muutti Isosaareen vuonna 1991 ja mantereelle muutamaa vuotta myöhemmin.

VIIME vuosina saaressa on pidetty puolustusvoimien harjoituksia harvakseltaan. Lisäksi saarta on käyttänyt Maanpuolustuskoulutusyhdistys omiin, lähinnä naisille suunnattuihin merellisiin turvallisuuskoulutuksiinsa. Luonto on taas villiintynyt. Kerran lyhyeksi tallotut niityt kasvavat jälleen, harvinaiset linnut löytävät sen pesäpaikakseen, ja muutama saaristossa harvinaisempi kasvilaji kasvaa kuivassa maassa. Nuokkukohokki suorastaan kukoistaa saarella. Kuivasaaresta voi löytää eksoottisiakin kasveja. Aikaisemmin purjelaivojen oli tapana ottaa painolastiksi maata. Kun maa-aines kastui, sitä tyhjennettiin saarille ja otettiin uutta tilalle. Mullan mukana siemenet ja taimet kulkeutuivat kaukaakin uusille kasvualueille.

SOTAMUSEO kaavaili saaresta 1990-luvulla museosaarta, ja saarelle siirrettiin paljon vanhoja museotykkejä ja muuta kalustoa ympäri Suomea. Hanke jäi rahan puutteessa. Suomenlinnan Rannikkotykistökilta on huolehtinut saaren kiinteistöjen ja kaluston kunnossapidosta 1990-luvulta saakka. Killan puheenjohtaja Kristiina Slotte kertoo, että kilta korjaa ja kunnostaa saarta vapaaehtoisvoimin sitä mukaan, kun tilat rapistuvat. Enemmänkin pitäisi tehdä. Varoja kilta saa saareen tehtävistä vierailuista ja oheismyynnistä. Viime aikojen suurin ja tärkein työ on ollut kunnostaa kasematin vuotava katto, Slotte kertoo. Myös vanhat hienot rakennukset, kuten päällikön talo, tarvitsisivat pikaisesti kunnostusta. Koska Puolustusvoimat on luopunut osasta linnakesaaria ja miettii tällä hetkellä myös Kuivasaaren kohtaloa, on killan toiminnan jatkuminen saaressa epävarmaa. ”Me jatkamme saaressa, kunnes toisin ilmoitetaan. Ja toivomme toki jatkossakin saavamme olla mukana osana Kuivasaaren toimintaa”, Slotte toteaa.

SAARTEN merkitys ei ole enää sama puolustusvoimille, sillä merivoimien taistelutavat ovat muuttuneet. Rannikkoprikaatin esikuntapäällikkö komentaja Petri Pääkkönen kertoo, että käyttötarpeen muuttuessa alueille etsitään taloudellista ja maanpuolustuksen kokonaisetua palveleva jatkokäyttö. Erinomaisiksi esimerkeiksi Pääkkönen nostaa Vallisaaren ja Kuninkaansaaren, jotka ovat avautuneet kaupunkilaisille viime vuosina. ”Saaren museollinen arvo on suuri. Kaikki haluavat, että kalusto säilyy”, Pääkkönen sanoo. Pääkkösen mukaan Puolustusvoimat tarkastelee aktiivisesti alueiden käyttötarpeita erityisesti valmiuden ja harjoitustoiminnan näkökulmasta. Kuivasaaren osalta erilaisia vaihtoehtoja on ollut tarkastelussa, mutta toistaiseksi asiassa ei ole tehty muutoksia. Tällä hetkellä saarelle on kiellettyä nousta ilman lupaa, eikä veneellä saa lähestyä sataa metriä lähemmäs. Pienellä vaivalla saareen kuitenkin pääsee vierailemaan ja saa opaskierroksenkin päälle, saaren isäntä ja opas Lahtinen kertoo. Useampi risteily-yritys järjestää retkiä Kuivasaareen. Kesän aikana Kuivasaaressa ovat vierailleet lukemattomat isät ja pojat, yritysasiakkaat, syntymäpäiviään viettäneet naisporukat ja isoäiti lapsenlapsensa kanssa. Tältä kesältä yleisöretket ovat jo ohi, mutta ensi kesänä Kuivasaareen pääsee taas. Saarella kerran asunut Vuorisen perhekin pyrkii vierailemaan saarella joka vuosi. Edelleen saari tuntuu Anu Vuorisesta omalta. ”Onhan saari muuttunut. Rakennukset ovat ränsistyneet huollon puutteessa, mutta tärkeintä minulle saaressa on sen luonto.”

HeSari kirjutas Helsingi lähedal meres asuvast Kuivasaarest, kus asuvad Soome kõige suurema kaliibriga 305 mm Obuhovi rannakaitsekahuritega kahuritorn. Kindlustuste ehitamist alustati peale kaotust Vene-Jaapani sõjas, kui Venemaa kaotas suure osa laevastikust ja oli vaja pealinna kaitsta. 1914. aastaks olid kindlused valmis, kuid lahinguid seal I MS ajal ei peetudki. SKJ võttis kahurid üle ja 1935. aastaks olid need korras. 1 milj kilo kaaluv kahuritorn suutis lasta 470 kg mürskusid kuni 40 km kaugusele ja kui kahureid lasti, siis tuli majadel aknad lahti teha, et need lööklaine mõjul ei puruneks. Venelased pidasid kahureid nii ohtlikuks oma Hankos asuvale sõjaväebaasile, et need kästi peale Jätkusõda ära viia, viidigi ja toodi 1960ndatel tagasi, kus neid kasutati kuni 1990ndateni. Tänapäeval saarel garnisoni ei ole, tipaegadel oli seal kuni 250 mereväelast, kellest pooled olid kahurväelased ja ülejäänud tagasid kahuti tegevust, küll korraldatakse seal kordusõppuseid ja maakaitsekoolitusühingu MPK kursuseid. Saarele korraldatakse juhitud ringkäike, iseseisvalt ja ilma loata sinna minna ei tohi. Panen siia ka 305 mm kahurite foto.


Manused:
Kuivasaari 12 tollised Obihovi kahurid HeSari 100819.jpg
Kuivasaari 12 tollised Obihovi kahurid HeSari 100819.jpg [ 167.52 KB | Vaadatud 565 korda ]
Üles
 Profiil Saada privaatsõnum  
 
 Teema pealkiri: Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
PostitusPostitatud: 12 Aug, 2019 21:47 
Eemal
Liige
Kasutaja avatar

Liitunud: 28 Dets, 2008 0:29
Postitusi: 1798
Asukoht: Tallinn
"Venäjä oli hävinnyt sodan Japania vastaan 1904–1905 menettäen suuren osan myös Itämeren laivastostaan. Venäjällä oli kiire turvata selustaansa ja rakentaa linnoituksia Itämeren rannikoille, kunnes se saisi uusia laivoja Itämerelle. Aloitettiin Pietari Suuren merilinnoituksen rakentaminen".

No harilikult võib eesti keeles sellist lollust lugeda, nüüd siis soome keeles ka...nagu Õhtulehe ajakirjanik oleks teinud artikli...

Kuivasaarel ei olnud tsaariajal 12-tollist patareid. Ainuke 12-tolline mererinde oma Soomes oli Öröl. Kuivasaarele tegi Soome ise patarei, kusjuures kasutati Mäkiluoto 14-torni.

Pärast Jätkusõda oli sovettide baas ikka Porkkalas, mitte Hankos.

Vallisaari ei ole täiesti avatud, lõunaosa tornpatareide ala on tsivilistidele täiesti suletud. Torpeedotehas ka. Saab ainult vanadesse patareidesse. Kuninkaansaari on täiesti avatud.

Kuivasaare kohta on Ove Enqvist kirjutanud palju, midagi peaks ehk siinpool lahte olema ka kättesaadav.

_________________
Kindlusarhitektuur on osa meie elukeskkonnast


Üles
 Profiil Saada privaatsõnum  
 
 Teema pealkiri: Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
PostitusPostitatud: 13 Aug, 2019 12:41 
Foorumil
Liige
Kasutaja avatar

Liitunud: 28 Juul, 2005 16:35
Postitusi: 26374
40 km taha hakkasid need mürsud lendama peale eestlaste leiutatud mürskude ringitegemist. :D
Kas need samad torud mitte ei asunud WWII lõpuni Mäkiluoto saarel, mis asub Porkkala tipus?
Sest Eesti-Soome lahe "luku" perioodil figureerisid 305-sed seal, mitte Kuivassaaril.
Kuivassaarilt Porkkala vene baasini on 36 km, ulatub tulistama ka seda :)

_________________
/Veelgi hullem on see, et koos kohustusliku patriootliku riigioptimismi kehtestamisega nõrgeneks paratamatult ka meie ohutaju, mis on enesealalhoiuks vältimatult vajalik instinkt/ S. Mikser 2014.


Üles
 Profiil Saada privaatsõnum  
 
 Teema pealkiri: Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
PostitusPostitatud: 13 Aug, 2019 14:00 
Eemal
Liige

Liitunud: 14 Juun, 2005 0:55
Postitusi: 1511
Kapten Trumm kirjutas:
40 km taha hakkasid need mürsud lendama peale eestlaste leiutatud mürskude ringitegemist. :D



Tegelikult oli asi vastupidi. Mürskude lennukauguse suurendamiseks mõeldud nn ballistilised otsad 305mm mürskudele töötati välja, katsetati ja anti tootmisesse 1920. aastate lõpul välja Soomes rannakaitsesuurtükiväe staabi tehnilise büroo ülema major Jussi Rikama eestvedamisel.

Tegelikult ei piisanud mürskude lennukauguse suurendamiseks 43 kilomeetrini vaid mürskude modifitseerimisest, vaid vajalik oli ka püssirohust paiskelaengute suurendamine ning suurtükkide tõstenurga suurendamine. Ballistilise otsaga mürske ning kogu muud vajalikku know-how’d rannakaitsesuurtükkide laskekauguse ja -täpsuse suurendamiseks jagasid soomlased 1930. aastatel toimunud salajase sõjalise koostöö käigus lahkelt eestlastega, saades siitpoolt Soome lahte vastu vanu, nn ümara otsaga 305mm mürske (moderniseerimiseks) ning hulga tsaariajast siia jäänud 305mm suurtükkidega seotud varustust, varuosasid jms, millest soomlastel endil puudus oli.


Üles
 Profiil Saada privaatsõnum  
 
 Teema pealkiri: Re: Soome kaitsevõime peale kärpeid
PostitusPostitatud: 13 Aug, 2019 15:56 
Eemal
Liige

Liitunud: 27 Dets, 2006 21:35
Postitusi: 2046
Asukoht: Tallinn
Ma nüüd vaatasin artikli teksti uuesti üle selle kahuri saamise kohta.

"Venäläisten jäljiltä itsenäiseen Suomeen jäi yhdeksän Pietarin lähistöllä Obuhovin terästehtaalla valmistettua 305 mm:n eli 12 tuuman tykkiä. Tykit eivät pääosin olleet toimintakunnossa, eikä niiden kunnostusta pidetty tarpeellisena 1920-luvulla. 1930-luvulla tilanne muuttui. Kuivasaareen alettiin suunnitella kaksoistykkitornia. Tykkitornista tuli järeä. Siinä oli viisi kerrosta, ja se oli täynnä terästä. Tieto osastojen välillä liikkui puhelimitse. Ampumakuntoon uusi kahden 12-tuumaisen putken tykkitorni tuli kesällä 1935."

Seal on kirjas, et kindlustused (mõeldud siis ilmselt merekindlustuste süsteemi üldisemalt) oli valmis aastaks 1914. Siis läheb edasi, et Soome jäi 9 Obuhovi tehase kahurit, mis peamiselt ei olnud laskekorras ja nende korrastamist ei peetud 1920ndatel vajalikuks (sest oli vaene aeg ja armee oli üldiselt alarahastatud), kuid 1930ndatel olukord muutus ja hakati planeerima Kuivasaare 2 kahuriga torni, mis sai valmis 1935. a suveks-


Üles
 Profiil Saada privaatsõnum  
 
Näita postitusi eelmisest:  Sorteeri  
Tee uus teema Vasta teemale  [ 1550 postitust ]  Mine lehele Eelmine  1 ... 100, 101, 102, 103, 104

Kõik kellaajad on UTC + 2 tundi [ DST ]


Kes on foorumil

Kasutajad foorumit lugemas: Registreeritud kasutajaid pole ja 4 külalist


Sa ei saa teha uusi teemasid siin foorumis
Sa ei saa postitustele vastata siin foorumis
Sa ei saa muuta oma postitusi siin foorumis
Sa ei saa kustutada oma postitusi siin foorumis
Sa ei saa postitada siin foorumis manuseid

Otsi...:
Hüppa:  
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group
Eestikeelne tõlge phpbb.ee poolt