Tänase HeSari toimetaja kokkuvõte uue hävitaja valikutest peale talviste proovilendude lõppu
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006413966.html
Kopeerin siia artikli teksti ja tõlgin enda arust olulisemad jutupunktid:
Väljaspool väga kitsast ja vaikivat asjatundjate ringi on väga raske aru saada, mis lennuk oleks kõige parem valik, sest ei asendata 64 hävitajat vaid asendatakse nende võimekus max 10 miljardi € eest, isegi see, kas ja mis relvi mis hinna eest tehing sisaldab, ei ole teada. 2021 lõpus saavad poliitikud otsustamiseks 1 lennukimudeli ja siis selgub, mida ostetakse ja millise riigiga ennast kaitsepoliitiliselt seotakse. Isegi lennunduse suurimaks tsiviilspetsialistiks peetud ajakirja Tiivad peatoimetaja Pentti Perttula, kes kirjutas teemast raamatu, on kahtlev eri mudelite paremuses. Järgnevad argumendid on peamiselt temalt ja raamatust.
Typhoon - 9 riiki ja 550 lennukit. Võimas mootor, hea lenduri kiivri visiit, lennuki kere on vastupidavus ei ole soomlastele piisav, kuid areneb, radari arendus pooleli.
Rafale - 4 riiki 280 lennukit, tugev lennuk jaksab kanda rasket koormat, hea enesekaitse, varuosad kallid, sest neid valmistatakse vähe, kokpit keeruline.
Gripen E/F - Alla 100 lennuki 2 riigis, tuleb kasutusele Rootsis 2023. Ehitatud maanteedelt kasutamiseks, E ja F varasematest paremate sensoritega ja kandevõimega ning madalamate kasutuskuludega. Arendus on pooleli, võimalikud probleemid varuosadega ja kaua seda üldse valmistatakse?
F35A - 12 maad kuni 2400 lennukit. Radarile halvasti nähtav, tugev elektroonilise segamise ja mahasurumise võime. Varuosade hinnad mõistlikud, sest palju lennukeid, võimas mootor kasutab palju kütust, lennuki enda hind on mõistlik, kuid kasutuskulud võivad olla probleem.
Super Hornet - 3 riiki ja valmistatakse 900, mudel Growler suudab hästi vastase radareid ja sidet maha suruda. Jooksvad kulud väiksemad kui tänases Hornetis, mitmed vanemad mudeli probleemid parandatud. Probleemiks lennuki enda suurus ja suhteliselt väike kasulik koorem, suurim probleem tootearendus, kaua lendab kui tehas suletakse 2030ndatel.
HS-analyysi: Suomi hakee tehokasta hävittäjää mahdollisimman halvalla – asiantuntija listaa viiden ehdokkaan edut ja ongelmat
Moni seikka jää yleisöltä pimentoon Suomen todennäköisesti kalleimmassa puolustusinvestoinnissa koskaan. Asiantuntija listaa ehdokkaiden plussat ja miinukset.
HÄVITTÄJÄEHDOKKAAT on nyt Pirkkalassa nähty. Mikä niistä on Suomen seuraava hävittäjä? Sitä on ulkopuolisen täysin mahdotonta sanoa. Mielipiteitä ja arvioita voi esittää, mutta täyttä varmuutta ei kenelläkään vielä voi olla. Tähän on monia syitä. Ensinnäkään yleisö ei saa tietää, millaisen tarjouksen valmistajat tekevät eli kuinka monta konetta ja mihin hintaan on luvassa. Määrät voivat vaihdella paljonkin, kun valmistajat kovassa kilpailussa pelkäävät toisiaan ja lyövät kovinta tarjousta tiskiin. Suomen miljardihanke ei ole maailman mittakaavassakaan mikään nappikauppa, sen pystyi aistimaan myös Pirkkalan mediapäivissä.
Suomi ei ole ostamassa 64 Hornetin tilalle 64:ää uutta konetta, vaan korvaamassa niiden suorituskykyä. Pelin henki on seuraava: mahdollisimman paljon suorituskykyä mahdollisimman halvalla. Hintalappu on korkeintaan kymmenen miljardia euroa, ja siihen pitää saada jo kaikki mahdollinen infrastruktuuri ja koulutus mukaan. Täysin kysymysmerkki on sekin, millaista aseistusta ja mihin hintaan mukaan tarjotaan.
TOISEKSEEN yleisö ei tiedä, millaisia Ilmavoimien testit ovat ja mitä niissä painotetaan. Olivat ne millaisia vain, ainakin Ilmavoimat saa nyt kaupan päällisinä valtavan määrän tietoa siitä, millaisia maailman parhaat tarjolla olevat länsihävittäjät nykyään ovat. Yhden asiantuntijan mukaan HX Challenge onkin täysin poikkeuksellinen tapa selvittää koneiden paremmuus. Vastaavaa ei ole tehty missään muussa maassa. Kun kaikki käydään tiheällä kammalla läpi, virheostoksen riski vähenee. Ensi vuoden loppupuolella Puolustusvoimat esittää poliitikoille ostoslistan, jossa on vain yksi merkki ja malli. Mutta mitä jos sen jälkeen kuvaan tulee vielä mukaan politiikka, jossa katsotaan jollakin erityisellä tavalla länsinaapuriin, Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin? Ei ole helppo veikata tulevaa hävittäjää. Pirkkalan testiviikkojen aikana on joka tapauksessa ollut nähtävissä, että ainakin muutama kone kiinnostaa selvästi enemmän.
F-35A kiinnosti mediaa ja yleisöä, sillä se on ainoa niin sanotun viidennen sukupolven laite, mutta samalla kallis käyttää. Ruotsalaisten Saab Gripen houkutteli, koska se vaikuttaa päinvastaiselta. Super Hornet puolestaan saattaisi ainakin lähivuodet olla hyvinkin toimiva ratkaisu. Myös sen Growler-version väitetty kyky ”pimentää” kokonaisia taistelualueita on hämmästyttänyt suomalaisia. Palettia sekoittaa Growlerin tyyppisen erikoisominaisuuden lisäksi myös Saabin tarjous Global Eye -valvontakoneesta, jolla näkee kaukaa ja tarkasti kohteita maassa ja ilmassa. Mutta sitooko sellainen ison määrän hävittäjiä suojaamaan sitä kriisitilanteessa, ellei sitä lennetä Ruotsin puolella? Jos taas katsoo yksinkertaisesti sitä, mitä muut eurooppalaiset maat ovat vastaavassa tilanteessa tehneet, niin F-35 nousee selvästi esiin. Siitä on tulossa niiden maiden valinta, joilla ei ole omaa hävittäjäteollisuutta.
YKSI Suomen parhaiten hävittäjävalinnasta perillä oleva siviiliasiantuntija on Siivet-lehden ilmailutoimittaja Pentti Perttula. Hän kirjoitti aiheesta vastikään kirjan Paras hävittäjä Suomelle (Docendo 2018).
Typhoon
Perttulan luonnehdinta: ”Sitä on myyty yhdeksään maahan, ja niitä on käytössä noin 550. Sen vahvuuksia ovat erittäin tehokas moottori, eli se voi kantaa suuren asekuorman, ja loistava kypäränäyttö, joka toimii värillisenä pimeässäkin. Asevalikoimasta on tulossa hyvä. Heikkous on lentorangan eli rakenteen kestävyys. Lentoranka ei vielä ole Suomen ilmavoimien edellyttämällä tasolla, mutta tässä on tapahtunut edistystä. Koneen käyttökustannukset ovat tunnetusti isot, mutta niitä jo ajetaan Britanniassa alas. Tutkan kehitys on vielä kesken.”
Rafale
Perttulan luonnehdinta: ”Myyty neljään maahan, ja noin 280 on tulossa käyttöön. Kone on erittäin vahva, mitä tukialuskäyttö edellyttää. Se kantaa enemmän kuormaa kuin muut ehdokkaat, minkä lisäksi siinä on erinomainen omasuojajärjestelmä. Se lensi Libyan sodassa vuonna 2011 jo ennen kuin amerikkalaiset tuhosivat Libyan ilmatorjunnan. Ongelma ovat kalliit varaosat, koska valmistusmäärä jää pieneksi, sekä hiukan hankala ohjaamo.”
Gripen E/F
Perttulan luonnehdinta: ”Käyttöönotto Ruotsissa on vuonna 2023. Konetta on myyty myös Brasiliaan. Suunniteltu alun perin maantietukikohtakäyttöön, kun Ruotsissakin se järjestelmä vielä oli. E- ja F-tyypeissä on aiempia malleja parempi sensorikyky, suurempi asekuorma ja alemmat käyttökulut. Tilausmäärä jää alle sadan koneen, mikä voi myöhemmin johtaa ongelmiin varaosien saatavuuden kanssa. Pienestä koosta on tiettyä etua, on pieni kulutus ja lyhyt kiitotievaatimus. Huonoa on se, että kehitys on yhä kesken ja kuormauskyky on pieni. Miten kauan Gripeniä ylipäänsä valmistetaan?”
F-35A
Perttulan luonnehdinta: ”Myyty jo kolmeentoista maahan. Suurin arvioitu konemäärä on valtava, noin 2 400. Vahvuuksia on häiveominaisuus, varsinkin jos siihen lisätään vielä elektronisen sodankäynnin kyky. Siinä on silloin kone, jota ei enää havaita millään tutkilla. Varaosahinnat pysyvät kohtuullisena suuren valmistusmäärän vuoksi, joskin niiden toimitukset ovat tökkineet. Suuri moottori kuluttaa valtavasti, mikä vaikuttaa käyttökuluihin. Infravaatimukset voivat olla kalliit, mutta kone itsessään on edullinen, vaikka moni sanoo muuta. Suomi voi saada edullisen diilin, mutta haistan käyttökuluongelmaa.”
Super Hornet
Perttulan luonnehdinta: ”Hornetin kehitysversiota on myyty kolmeen maahan, ja niitä valmistetaan yli 900. Sen Growler-version häirintäkyky on todella vaikuttava, se pimentää viestiliikenteen, tutkat, kaiken. Minulle sanottiin, että kun sillä lennetään, vastustaja ei tiedä edes, että häirintä on päällä ja koneita tulossa. Käyttökulut ovat pienemmät kuin Hornetin, ja siinä on korjattu moni Hornetin perusvika. Suomessa on varmaan jo nyt sellaisia lentäjiä, jotka voivat sillä lentää. Mutta kone on iso, tarvitseeko se lisärakentamista? Teho-painosuhde on heikko. Isoin ongelma on jatkokehitys: miten kauan sillä lennetään, jos tuotantolinjat suljetaan 30-luvulla?”
